torstai 10. helmikuuta 2011

Maassa maan tavalla

Ruokatauolla fiksu ja puhelias sihteerini kertoi tuoreen tapauksen:

Hänen viisikymppinen ystävättärensä löysi viime kesänä Turkin-lomallaan ihanan miehen. Romanssi ei loppunutkaan loman päättyessä, vaan pitkin syksyä matkusteltiin vuoroin Turkkiin, vuoroin Suomeen, ihastuttiin, rakastuttiin. Yksi ongelma kuitenkin häiritsi, ei niinkään rakastuneita itseään vaan naisen suomalaisia ystäviä. Mies oli nimittäin parikymmentä vuotta nuorempi.

Mutta mitäpä pienistä - nainen oli eronnut ja villi ja vapaa. Onhan niitä puuma-naisia, kuuluisiakinkin. Se on nykyajan trendi. Nuoresta miehestä on varttuneelle naiselle enemmän iloa kuin ukkoutumisen partaalla rimpuilevasta.

Loppusyksystä mentiin naimisiin, kahdessa eri kirkossa. Tuore rouva halusi näyttää uuden miehensä vanhemmilleen. Niinpä vävyä odotettiin innokkaasti jouluksi keskisuomalaisen kirkonkylän omakotitaloon.

Säätila yllätti tulijan, vaikka varoiteltu oli. Ei ollut päähinettä, ei ollut talvivaatteita. Hankittiin välihousut ja toppahousut, kaapista löytyi pipo, villapaita, lapaset, villasukat, kaulaliina. Pääsi niissä ulos etelän vävy.

Joulun ostoslistaan pistettiin ensimmäistä kertaa kalkkuna. Kohtelias pitää tietysti vieraalle olla ja ottaa huomioon vieraan tavat. Omalle väelle oli tietysti kinkku, niin kuin ennenkin. 

Joulupöydässä vävy kuitenkin ilmaisi hämmästyksensä vaimolleen, että aikooko tämä todellakin syödä sianlihaa. Vaimo puolustautui, että ei hän suinkaan aio ruokavaliotaan muuttaa, vaikka onkin islaminuskoisen kanssa avioitunut. Eikä hän odota, että mieskään muuttaisi, vaikka on kristinuskoa tunnustavan vaimon ottanut. Juuri sen vuoksi kalkkuna oli pöytään hankittu.

Illalla lähdettiin viemään kynttilöitä hautausmaalle. Vävy kahlasi pipo päässä hautausmaan hangessa muiden mukana, ja kaikki sujui hienosti. Vähäisiäkään ongelmia uskonnollisesta eriseuraisuudesta ei syntynyt.
Sitten mentiin tervehtimään mummoa vanhainkotiin.

Jopas alkoi ihmettely. Laitoksessa oli kyllä kynttilöitä pöydällä ja tähti jokaisessa ikkunassa ja piparkakkuja jaettu kaikille, mutta vävy ei silti ymmärtänyt asiaa alkuunkaan. Otetaan mummo mukaan kotiin, hän ehdotti, suorastaan vaati. Vävyn oli mahdoton hyväksyä, että vanhat ihmiset jätetään juhlapäivänä keskenään laitokseen. Heidänhän pitäisi olla oman perheensä mukana viettämässä uskonnollista juhlaa.

Ei mummoa kuitenkaan mukaan otettu, vaan joulun viettoa jatkettiin maan tavan mukaan.


(Kuvassa jotain niitä kamelikuskeja)

5 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Itse asiassa ymmärrän vävyn kauhistuksen hyvin tuolla vanhainkodissa. Jos mummolla vielä raksutti päässä ja hän muisti joulun, oli epäinhimillistä jättää häntä sinne. Tuossa suhteessa islamilaiset tavat ovat vähintään huomioon otettavia.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan samoin ajattelen, kuin edellinen kirjoittaja.
Ei tarvitse olla edes islaminuskoinen - yleisesti vanhuksista pidetään huoli. - Ehkä Suomessa pitäisi ottaa käytäntö ja esittää DVD 'vanhusten yksinäinen joulu' ja pyytää sen hyväksyminen ehdoksi luvasta muuttaa maahan. Norjassa tehdään kuulemma niin maahanmuuttajille, joskin aivan eri aiheella.

Mitä taas Dessun kirjoituksen 'puumanaisten' valinnoista tulee, niin itse en ryhtyisi henkilökohtaiseen ja syvälliseen seuranpitoon nuorten, ehkä lasteni ikäisten kanssa. Yksin on ihan hyvä olla, ellei itse tee siitä ongelmaa.


'Sivummalta seuraaja'

Mk kirjoitti...

Kauhistuminen on ymmärrettävää - varsinkin miehiltä.
Heidänhän ei tarvitse huolehtia kotiin otetuista mummoista ympäri vuorokauden.
Nykyään kun hoitopaikkaan ei todellakaan hyväkuntoisena pääse, jollei sitten ole pitkälle edennyttä dementiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Mk - miksi hyväkuntoisen pitäisi elää hoitolaitoksessa?
Mummoilla ja mummoilla on eronsa! Nykymummot ja -papat ovat trendisettereitä, jotka loivat muodinkin! He harrastavat, kuntoilevat ja osallistuvat, matkustelevat. - Surkeampaa on tulevaisuudessa suurella osalla nuorisoa, jotka eivät ole kiinnostuneita juuri mistään, ovat häiriköitä ja miltei tuupertuvat, jos matkaviestinnät taukoavat tunniksi, saati päiväksi. ??

On onni olla hyväkuntoinen mummo, jolla ei ole edes keppiä, millä kolistelisi rauta-aitoja kulkiessaan. 'Sivummalta seuraaja'

Anonyymi kirjoitti...

Jos äiti on pitänyt lapsensa aamuvarhaisesta iltamyöhään "hoitopaikoissa" näiden ollessa pieniä, on ymmärrettävää, että lapset tekevät samoin äidilleen tämän tultua vanhaksi. Monesti lapset muuttavat kotoa jo teini-ikäisinä. Tuntevatko he edes kunnolla vanhempiaan?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...