tiistai 18. tammikuuta 2011

Taidetta harvoille

Väitetään, että työelämässä on liian vähän - jos ollenkaan - tilaa sattumalle, mieleenjuolahdukselle, improvisaatiolle, leikille, taiteelle, viihtymiselle. Väite pitää valitettavasti paikkansa.

Näin on myös meillä Vuoronvarausvirastossa, voin vahvistaa. Myönnän itse esimiehenä olevani osasyyllinen tilanteeseen. Korjaamiseen on aihetta. Siksi meillä syksyn työpaikkaseminaarissa esitettiin toivomuksia tilanteen korjaamiseksi. Viraston tavoitteisiin ja arvoihin kirjattiin tätä edistävä merkintä.

Tänään maanantaina oli sitten aika panna ensimmäistä kertaa konkreettisesti toimeksi. Alkuidea oli kyllä saatu jo perjantaina, kun levisi huhu. Sen mukaan Suomen pankin 200-vuotisjuhlan taidenäyttelyä jatketaan vielä maanantaina, vaikka sen piti päättyä sunnuntaina. 

Niinpä minä lähetin maanantai-aamuna vähän yli kymmenen vahtimestarin tiedustelijaksi kadulle katsomaan, onko Pankin eteen kertynyt liian pitkä jono. Pankkihan sijaitsee vain parin korttelin päässä työpaikaltamme. Ei ollut liian pitkä jono, joten meiltä lähti Dessun itsensä johdolla ja komennossa 16-henkinen joukkue taidenäyttelyyn. Viikko-ohjelman mukaan sillä kohdalla olisi kuulunut pitää työpaikan säännöllinen suunnittelukokous viikon työlistan rakentamiseksi.

Yllättävän lyhyt jonotus, kun lehdistä olimme lukeneet edellisten päivien parituntisista jonoista. Pääsimme sisään varttitunnissa (kuva aukenee klikkaamalla suuremmaksi).

Hieno näyttely ja hieno talo. Dessu on itse käynyt talossa vain kerran vuosia sitten ja silloinkin vain jossakin neuvotteluhuoneessa suoraan sisääntuloaulasta. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa hienoihin saleihin. Pari tuntia kierrokseen meni, ja varmasti se oli antoisampi kuin viraston viikkopalaveri. Klassikkoteosten (Gallén-Kallela, Edelfelt, Rissanen, Segerstråle ym.) lisäksi esillä oli paljon uudempaa taidetta. Oli myös rakennuksen historiaa esittelevä diaesitys. Oli kiehtovaa kuulla, millaisia aarreholveja rakennuksen alla kalliossa on. Niihin ei Karhukoplakaan pääsisi.

Näyttely oli harvinaista herkkua, valitettavasti vain viiden päivän mittainen, mikä teki siitä jokseenkin mahdottoman muille kuin meille pääkaupunkiseudun asukkaille. 7000 ihmistä kuuluu käyneen näyttelyssä. Suomen Pankin pitäisi ehdottomasti satsata enemmän tällaiseen, sillä näytettävää taidetta siellä riittää ja tilat ovat kuin luodut taiteelle ja yleisölle.

Väittävät, että Suomen Pankilla ei euroon siirtymisen jälkeen ole paljonkaan virkaa. Päätökset tehdään muualla. Eikö siis olisi aika vaihtaa painopistettä taiteeseen? Pankista taidemuseo?

Valtio on talouskriisissä, kun pitäisi yhtä aikaa säästää ja rahoittaa vieraiden maiden kriisisotkuja. Ja sitten tällaisessa tilanteessa keskuspankki järjestää huippukiinnostavan näyttelyn, johon ei ole pääsymaksua, ei narikkamaksua, ei kirjamyyntiä, ei postikorttimyyntiä, ei matkamuistomyyntiä. Eikö Valtiontalouden tarkastusviraston olisi aika lyödä nyrkki pöytään tulonhankintaresurssien hukkaamisesta?

Mitä kaikkea Suomen Pankki voisikaan taideaarteillaan saada aikaan, jos homman tuotteistaminen hoidettaisiin ammattitaitoisesti vaikkapa jonkin konsulttifirman johdolla. 

  • Näyttely ympärivuotiseksi. Pääsymaksu, narikkamaksu.
  • Oheismyynti: kirjat, kortit, tarrat, julisteet. Kahvila.
  • Oheistapahtumat lapsille, vaikkapa liukumäki portaikkoon, mäen profiili rakennettaisiin vastaamaan pörssikurssin käyrää.
  • Omat tuotteet, esim. T-paidat, pelikortit, avaimenperät, ilmapallot, grogilasit, kolpakot… Kuvitelkaa vaikkapa korttipakkaa, jossa olisi henkilöinä entisiä ja nykyisiä pääjohtajia, hertta-akkana Sirkka Hämäläinen, patakuninkaana Mauno Koivisto, mustanapekkana Ahti Karjalainen, jokerina Erkki Liikanen… Valtionvaraiministeritkin voitaisiin huomioida?
  • Tai ilmapalloa, joka poksahtaa, kyljessä esim. Rolf Kullberg. Tai pomppulinnaa, jonka tyynyissä olisi näitä samoja kuvia. Tai tikkataulua, tai ongintaa, jossa palkintona olisi…
Saataisiin valtiontalous parempaan reilaan.

Tässä osoite virtuaaliseen näyttelyyn niille, jotka eivät päässeet paikalle:
http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/yleisopalvelut/virtuaalikierrokset/Pages/default.aspx

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan ensimmäiseksi - kaunis kiitos ja suuri halaus - tästä taidekokemuksesta kaikkinensa! En olisi huomannut etsiä linkkiversiota.
Upeaa, mahtavaa!

Dessun kirjoituksessa on paljon hyvää ajateltavaa, mutta ne joille tällainen on työympäristönä, eivät näe siinä useinkaan muuta. Tiedostetaan ainostaan % ja kurssien äkkijyrkät nousut ja syöksylaskua harrastavat käyrät.

Helsingissä on puolimiljoonaa asukasta pienen tai suuremman auto tai ratikkamatkan päässä, mutta kävijöitä prosentuaalisesti vähän, vaikka maksua ei edes peritty. No näyttelyn lyhyys päivissä pitää toki huomioida. Siitä huolimatta eikö siis hyvä, tasokas taide ympäristöineen oikeasti kiinnosta ? Vai onko mahtavan Suomen Pankin kynnys pelottava ja liian korkea astua kadulta suoraan? Jonotus, pienikin taitaa ne ihmiset oikeasti karkottaa!

'Sivummalta seuraaja'

Dessu kirjoitti...

"Sivummalta seuraajalle"
Tämä näyttely oli kyllä aivan täynnä koko ajan - enempää ihmisiä ei olisi sisään mahtunut. Järjestysmiehet joutuivat käännyttämään jonon hännille tulleita pois, kun pari tuntia ennen ovien sulkeutumista jono ulkona oli vielä monen korttelin pituinen. Kerralla ei mahdottomia ihmispaljouksia sisään voitu päästää, siinä on ylärajansa. Kiinnostusta siis riitti, viisi päivää oli vain aikaa.
Dessu

Anonyymi kirjoitti...

...tuota hieman 'pelkäsin' kirjoittaessani. Tunkua olisi ollut pitenpään jaksoonkin. Se on positiivista. Ensi kerralla ostan kyllä lipun - jäin varmaan paljosta paitsi.
Turun (?) 'Tom of Finland' - näyttely ei ole ihan mieliaiheitani, mutta asuin monet vuodet samalla alueella ja tutustuin loistavaan, sydämelliseen ihmiseen.

'Sivummalta seuraaja'