keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Vanhat ja uudet talot

Eilinen käynti Suomen Pankin taidenäyttelyssä vei taas kerran ajatukset arkkitehtuuriin ja siihen, millaisen tunnetilan rakennuksen ulkomuoto (varsinkin sisätila) herättää ihmisessä. Vaikutus tuntuu vieläkin.

Ei tällaisia arvorakennuksia Helsingissä monta ole. Joitakin ehdittiin pahimman vimman aikana tuhota - sellaisia kuin Norrménin talo, Skohan talo ja Heimolan talo. Ihmetellä täytyy. Suuri määrä kansallista kulttuurihistoriaa lyötiin säpäleiksi. Heimolan talossa jopa eduskunta kokoontui parikymmentä vuotta. Sillä kohdalla on nyt ”Stadin Kebab”.

Jää ihmettelemään, mihin laadun taju on nykyrakentamisesta kadotettu. Eikö osata? Eikö haluta? Eikö ymmärretä? Eikö ole varaa? Ihmisen hyvinvoinnille ei ole yhdentekevää, millaisissa tiloissa hän oleskelee. Luulisi, että varsinkin työpaikkojen, koulujen, sairaaloiden ja muiden vastaavien talojen rakentamisessa otettaisiin huomioon sisätilojen terapeuttinen vaikutus. Vai eikö vaikutuksesta ole tieteellisiä tutkimustuloksia? Pidetäänkö sitä vain romanttisten höpsöjen haihatteluna? Dessu muistaa opiskeluvuosiltaan tärkeän oivalluskokemuksen: oli aivan toista istua luennolla tai seminaarissa yliopiston päärakennuksen vanhan puolen tyylikkäässä salissa kuin hallintorakennuksen uudessa kantti kertaa kantti -hallissa.

Dessu ei lainkaan väitä olevansa arkkitehtuurin asiantuntija. Hän katsoo rakennuksia tavallisen kadullakulkijan näkökulmasta. Joistakin hän pitää, muutamista harvoista jopa innostuu. Suurimpaan osaan hän ei tule kiinnittäneeksi minkäänlaista huomiota. Aika monia hän inhoaa. Uskon, että kaltaisiani on paljon.

Vanhoissa tyylikkäissä rakennuksissa, sellaisissa kuin Yliopiston kirjasto, sielu lepää ja tulee hyvä olo. Vanhoissa kirkoissa tämä ominaisuus on yleinen, viimeksi koin sen vakiopysähdyspaikassani Hattulan Pyhän Ristin kirkossa ja Keski-Suomen vanhoissa puukirkoissa Petäjävedellä ja Keuruulla. Mutta toimii se joskus uusissakin. Temppeliaukion kirkko on niistä mieluisin.

Tänään uutisissa kerrottiin, että Helsingissä selvitetään mahdollisuuksia saada tänne Guggenheimin säätiön taidemuseo. Lähtivätpä ajatukset liikkeelle Dessunkin hilseisessä päässä: tässä on ideaa.

Olen käynyt Guggenheimin museossa New Yorkissa ja Espanjassa. Manhattanilla Frank Lloyd Wrightin luomus kaikkine spiraaliramppeineen oli valtava elämys. Bilbaon Frank Gehryn suunnittelema rakennus ylitti mielikuvituksen rajat. Molemmat valtavia yleisömenestyksiä. Että Helsinkiin jotain sellaista?

Viimeksi tänne suunniteltiin huomiota herättävän erikoista hotellia Eteläsatamaan presidentinlinnan naapuriksi. Dessun mielestä paikka oli väärä, hotelli sinänsä oli kiinnostavan näköinen. Olisiko löytynyt sopivampi paikka? 
Helsinki ei ole erityisemmin profiloitunut uusien kulttuurirakennusten ulkonäöllä. Vanhat ovat tyylikkäitä, sellaiset kuin Kansallisteatteri ja vanha ooppera Bulevardilla. Svenska Teatern oli vanhassa ulkoasussaan myös, uusi on vähän rajatapaus. Uudemmista Helsingin kulttuuripalatseista onnistuneimpana pidän Kulttuuritaloa. Se on jollakin tavalla yhtä aikaa sekä arvokas että moderni. Kiasma on myös minun makuuni, se on omaperäinen kokonaisuus, siinä on taiteilijan oivallus. 

Sen sijaan Kaupunginteatteri ja uusi ooppera ovat ulkoapäin katsottuina yhdentekeviä. Uudesta, syksyllä valmiiksi tulevasta musiikkitalosta ei näytä tulevan yhtään kummoisempi. ”Töölön uimahalliksi” sitä pilkkakirveet ovat maininneet. Korostan, että näillä nyrpeillä arvioilla en tarkoita rakennusten tärkeintä ominaisuutta, sisätilojen toimivuutta käyttötarkoituksessaan. Musiikkitalostakin voi tulla vaikka kuinka onnistunut. Ihmettelen vain, eikö rakennuksen ulkonäköönkin olisi voitu satsata enemmän, kun tällaiseen ainutkertaiseen urakkaan ryhdytään.

Nyt pitää kuitenkin ottaa huomioon se mahdollisuus, että kauneus ei ole Dessun silmässä. Tällaista tuli vaan mieleen, kun peräkkäisinä päivinä kohtasin Suomen Pankin ja uutisen Guggenheimista.

Kuvassa tekeillä oleva musiikkitalo joulukuun alussa. Ulkonäkö ei tästä varmaankaan enää paljon muutu. Jos vättämättä haluaa katsoa tarkemmin, kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

5 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Eihän Suomessa voi rakentaa mitään kaunista, siihen on kaksi syytä.
1) Talvet on kylmiä. Menee monta kuukautta hukkaan ettei kukaan nauti rakennuksen kauneudesta, pipo on silmillä...
2) Ei voida tehdä mitään kaunista, siitä tulisi heti murinaa. Perustettaisiin Facebook:n ryhmiä, "asun mielummin pahvilaatikossa kun edes katson ko. rakennukseen". Lehdissä kerrottaisiin kuinka Suomen eliitille rakennetaan hienot paikat. Artikkelin kuvana on Antero & Pera Hakaniemen sillan asuvia henkilöitä. Kuvateksinä kuinka valtio rankaisee heitä.

Jos taas rakennettaisiin kauniita rakennuksia enemmän, se saisi paremman mielen.Käytettäisiin väriä rakennuksiin, on turhankin tarkkaa minkä värisen rakennuksen tulee olla missäkin. Ja et sinä ihan omiasi höpöttänyt. Olen lukenut kerran tutkimuksesta jossa oli tutkittu masentuneen ihmisen paranemiseen värien ja kauniiden asioiden ympäröimänä. Tämä tutkimus on tehty muistaakseni Amerikassa. Kauniissa ympäristössä oleskelleet alkoivat voimaan paremmin nopeammin.

Ja tuohon musiikkitaloon... Se vie kaiken huomion suloiselta Hakasalmen huvilalta. Onneksi voi itse valita reittinsä. Yleensä pysäköin kisahallille ja kävelen Töölönrantaa pitkiin, Villa Kiven ohi. Viis pidemmästä matkasta, kauneiden takia kannattaa kärsiä ;)

kariav kirjoitti...

Sitten kun musiikkitalo on valmis, avajaisissa varmaan puretaan tuo teltta ympäriltä;)

Kari Rydman kirjoitti...

Samaa mieltä Dessu! Suomalainenhan ei koreile, on mieluummin jäyhän ruma... Mutta kauniin rakennuksen vaikutus on selvä juttu. Näytin kerran puolalaiselle kapellimestarille paikkoja Helsingissä. Temppeliaukion kirkossa huomasin että kyynelet valuivat miehen poskilla. Huolestuin ja kysyin mikä oli hätänä. Mies vastasi: "Kun tämä on niin kaunis..." - Suomalaisen kai ei oikein sopisi reagoida näin...

Anonyymi kirjoitti...

Jos rahaa riittää niin Jätkäsaaresta tarpeeksi tilaa eli riittävän suurelle tontille Guggenheim-museo.

ps. rahoittajiksi Wahlroos, Ollila, Erkko yms.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä osio on yksi mieliaiheeni - vanhat ihanat rakennukset Helsingissä!
Kuitataan kuitenkin lyhyesti Guggenheimilla, koska taidekin on lähellä sydäntä. New Yorkissa oli ensi kokemus taloon ja sen oivalliseen ratkaisuun ja sen sisältämiin taiteen helmiin!
En tiedä miksi Helsinki on tilannut 2 milj. maksavan tutkimuksen. Eikö Kaupungin varoille ole mitään parempaa käyttöä. Ehkä ei.

Ajattelen aina tai ainakin pyrin ajattelemaan positiivisesti ja vaikka täällä kauempana kirjoitankin, niin en olisi koskaan edes miettinyt 'ristihotellia' Katajanokalle. Guggenhein-museo on ehkä myös väärä hankinta Helsinkiin. Olisiko sillä oikeasti hankeen kustannusten kuolettamiseksi tarvittavaa imua Helsingissä?
Mutta jos se sinne tulee, niin varmasti liitelen jonoon aarteita tarkastelemaan
säällä, kuin säällä!

'Sivummalta seuraaja'



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...