keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tabut

Muutama päivä sitten satuin huomaamaan A-studiossa käynnissä olevaan väittelyyn D-vitamiineista. Studiossa oli kaksi setälääkäriä ja kaksi tätilääkäriä, ja he olivat erimielisiä siitä, kuinka paljon vitamiinia ihmisen tulisi syödä. 

Tätilääkärit olivat tiukempia. Heidän mielestään sopiva annos olisi 7,5 mikrogrammaa tai jotain niillä paikkeilla. Setälääkärit pistivät paremmaksi ja luku oli ronskisti jopa 100. Molemmilla oli tukenaan vakuuttavia tutkimustuloksia.

Kumpaanko luottaisin?

Nyt pitää ensimmäiseksi sanoa, että minulla ei ole minkäänlaista kompetenssia arvioida tällaisia kysymyksiä. Aloin kammota lääketiedettä jo vuosikymmeniä sitten, kun tulin silmäilleeksi aikakauslehtien Lääkäripalstoja. Kun luin kuvauksia tautien oireista, havaitsin itsessäni kaikkien tautien oireet aivokasvaimesta struumaan ja kuristustaudista kihtiin. Siinä vaiheessa sain palstoista tarpeekseni, kun havaitsin itsessäni kohdunkallistuman oireita. Päätin kerta kaikkiaan lopettaa lukemisen. Päätökseni on pitänyt. 

Kun tieto puuttuu, pitää väittelijöiden luotettavuutta arvioida muilla perusteilla. Käytettävissä oli vain yksi: uskottavuus esiintyjänä.

Setälääkärit olivat selkeitä, lyhyesti kantansa ilmaisevia, jämptin oloisia. Tätilääkäreillä oli enemmän lörpöttelyn makua, puheenvuoron ydin kätkeytyi sanojen sekaan. Setien ilme- ja elekielessä oli kuitenkin lievää ylimielisyyttä, jonka vuoksi tädit jäivät alakynteen mutta saivat sympatiapisteitä. Setien isolla mitalla roiskaistu pillerimäärä herätti epäilyn, että ovatkohan nämä taas jotain lääketehtaan maksettuja markkinamiehiä, joiden tehtävä on saada pillerikauppa vetämään. Tädit vaikuttivat rehellisemmiltä.

En ollut ennen A-studiota havainnut, että vitamiineihinkin liittyy tällaisia ongelmia. Oma käyttöni on ollut lähempänä tätilääkäreiden suositusta, sillä en ole tietääkseni koskaan aikuisiässäni syönyt minkäänlaisia vitamiinipillereitä. Enkä juuri muitakaan pillereitä. Kun flunssa iskee, otan Buranaa, jos oikein paha flunssa iskee, otan lisäksi kuuman rommitotin.

Lääkäri-Eeva on kyllä määrännyt verenpainelääkkeen. Sähköposti tuputtaa sinisiä pillereitä, ja Eevakin niiden tarpeesta kyseli. Katsotaan nyt.

Lapsena tuli tutuksi hyvä lääke, joskin pahanmakuinen, mutta pahaa oikean lääkkeen tulee ollakin. Hota-pulveri paransi ja sopi villeille pojille, sillä paperipussin kyljessä oli intiaanipäällikön kuva. Mutta Hotaa ei ole enää.

Loistava sihteerini Vuoronvarausvirastossa, neiti B, väittää olevansa huolissaan kunnostani. Viimeksi hän yllytti minut maistamaan purkistaan ternimaitotabletin. Hän väitti sen auttavan moneen vaivaan, esim. röpöttävään vatsaan. Otin yhden - se ei ollut pahanmakuinen. Vaikutuksesta en nyt osaa sanoa. Ehkä pitäisi ottaa enemmän. Takavuosina hän tyrkytti minulle kapseleita nimeltä Pre Glandin. Niitä söin monta pakettia. Viimeksi neiti B. toi minulle pullon apteekkisampoota, kun väitti havainneensa hilsettä olkapäilläni. Hän myös toruu minua kynsien pureskelusta (siis omien kynsieni, en hänen!. Hän on uhannut hankkia jotain pahanmakuista ainetta kynsiini, ellen lopeta.

Neiti B:n mielestä olen väsyneen oloinen. Minä vastaan, että kyseessä on vain tällaisille varttuneessa iässä oleville herroille tyypillinen vaiva nimeltä silmäluomilupsaatio, eikä se ole vakavaa. Paranee pienillä torkuilla. Sitä tarkoitusta varten virastomme kirjaston takana olevassa varastossa on vanha sohva. On myös torkkupeitto (sen olen hankkinut omilla varoillani - en veronmaksajien, kuten eräät).

8 kommenttia:

Minimalisti kirjoitti...

Vitamiinien kauppaamisesta hyötyy liian usein ainoastaan myyjä itse.

Sari kirjoitti...

Jos syö monipuolisesti, terveellisesti ja kohtuudella vähemmän terveellisiä ruokia niin ei tarvitse pillereitä popsia.

Ja tuo maha, suosittelen kokeilemaan seuraavaa: Juo Valion Gefilus juomajugurttia (sellainen pieni purkki) tai n 2 dl saman valmistajan mehua aamulla. Minulla auttoi mutta ystävättäreni sanoi ettei huomannut mitään vaikutusta. Ehkä minä uskoin enemmän sen voimaan... ?

kariav kirjoitti...

Hota-pulveria jakoi kaivosyhtiö työntekijöilleen ainakin eräässä kaivoskylässä Pohjois-Savossa. Se oli tarkoitettu parantamaan maanalaisissa tiloissa työskentelystä aiheutuvaa päänsärkyä, mutta siitä tuli nautintoaine, jota tarjottiin kaverille tupakan tapaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minä uskon vitamiineihin. Syön kuurittain purkillisen, mutta vaihtelen purkin merkkiä, jottei elimistö totu. Erilaisten 'syö näitä, niin elät pitkään' listoja vilkaistessa - olen syönyt vaistonvaraisesti juuri oikeita aineksia. Ja eilen vietetty syntymäpäivä pönkittää ajatuksen uskottavuutta: ei vapinaa, ei tutinaa, ei harmaita ohimoillakaan mainittavasti, ei määrättyjä reseptejä. Hymy/nauru, ne ovat herkässä pidentämässä ikää!

Lääkärinkirjaan en sorru. Jos kolottaa päästä, niin juon kupin kahvia ja ellei se auta, menen kävelylle. Jompi kumpi on tähän asti auttanut. Uskon ulkoilmaan tervehdyttävään voimaan kuitenkin enemmän.

Setä- ja tätilääkärien 'kiistoihin' suhtaudun varaksella, sillä moni on osakkaana lääkefirmoissa ;-)

'Sivummalta seuraaja'

R. E. Dessutom kirjoitti...

Niinpä, otapa näistä pilleriohjeista selvää. Parempi kai pysyä erossa kuten tähänkin asti. Ja se on helppo luvata, että lehtien lääkäripalstojen lukijaa minusta ei tule, niistä tulee vain kipeäksi.

Hota-pulverista liikkui väitteitä, että se sisälsi amfetamiinia. Vahvistusta en kuitenkaan löydä. Kofeiinia se kuitenkin sisälsi. Kyllä se riitti tekemään pulverista nautintoaineen, vaikkapa kaivosmiehille. Vaikka olikin muistikuvani mukaan pahanmakuista.
Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Onko hän - Dessu - tiukentanut moderointiaan vai häviävätkö kommenttini vain bittiavaruuteen ?

Anonyymi kirjoitti...

Sarilta lähinnä kyselin että saako juoda myös monipuolisesti.

Marleena kirjoitti...

Vuosi pari sitten kirjoitettiin Hota-pulverista jotain semmoista, että seoli peräti huumetta...



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...