Olen etsinyt
monelta taholta tietoja kihdistä. Sellaisenkin tiedon olen löytänyt, että kihti
on aivan erityisesti kuninkaallisten, aristokraattien ja nerojen tauti. No,
kihti minullakin on, vaikka en mikään kuninkaallinen tai aristokraatti ole.
Sitä olen
yrittänyt selvittää, voinko tulkita päässeeni taudista eroon, kun minkäänlaista
vaivaa ei kohta kahteen vuoteen ole ollut. Jokohan uskaltaisin syödä silakkaa
ja juoda olutta, edes pikkuisen. Ei tästä selvää saa.
Aiheeseen
perehtyminen on johdattanut minut syvälle historiaan kuninkaallisten sukujen
pariin. Erityisesti on noussut esiin keisari Kaarle V. Hän kärsi paitsi
Habsburgien suvulle tyypillisestä sisäsiittoisesta (?) leuasta, myös poikkeuksellisen pahasta
kihdistä. Kaarle ei syönyt purentavaivoistaan välittämättä juuri muuta kuin
punaista lihaa, ja siitä se kihti kai paheni ja teki hänet vähitellen
raajarikoksi. Näin kirjassa kerrrotaan.
Mielenkiintoinen
tyyppi tämä Kaarle vaikuttaa olleen muutoinkin. Leuka kankeana ja varvas
kipeänä hänellä oli tapana puhua monella kielellä, mutta ei mitä tahansa kieltä
kenelle tahansa. Kaava meni näin:
Sitä vaan jäin
miettimään, miksi juuri nämä kielet näihin tarkoituksiin. Jotain logiikkaa?
Kaarle V (Cristopher Amberg 1532)