perjantai 10. tammikuuta 2020

Jotain logiikkaa?


Olen etsinyt monelta taholta tietoja kihdistä. Sellaisenkin tiedon olen löytänyt, että kihti on aivan erityisesti kuninkaallisten, aristokraattien ja nerojen tauti. No, kihti minullakin on, vaikka en mikään kuninkaallinen tai aristokraatti ole.

Sitä olen yrittänyt selvittää, voinko tulkita päässeeni taudista eroon, kun minkäänlaista vaivaa ei kohta kahteen vuoteen ole ollut. Jokohan uskaltaisin syödä silakkaa ja juoda olutta, edes pikkuisen. Ei tästä selvää saa.

Aiheeseen perehtyminen on johdattanut minut syvälle historiaan kuninkaallisten sukujen pariin. Erityisesti on noussut esiin keisari Kaarle V. Hän kärsi paitsi Habsburgien suvulle tyypillisestä sisäsiittoisesta (?) leuasta, myös poikkeuksellisen pahasta kihdistä. Kaarle ei syönyt purentavaivoistaan välittämättä juuri muuta kuin punaista lihaa, ja siitä se kihti kai paheni ja teki hänet vähitellen raajarikoksi. Näin kirjassa kerrrotaan.

Mielenkiintoinen tyyppi tämä Kaarle vaikuttaa olleen muutoinkin. Leuka kankeana ja varvas kipeänä hänellä oli tapana puhua monella kielellä, mutta ei mitä tahansa kieltä kenelle tahansa. Kaava meni näin:



Sitä vaan jäin miettimään, miksi juuri nämä kielet näihin tarkoituksiin. Jotain logiikkaa?

                                                    Kaarle V   (Cristopher Amberg 1532)

2 kommenttia:

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kyllä siinä entisiin tapoihin palaamisessa riskinsä on. Ei kannata.

Roope Dessutom kirjoitti...

Tärkeä kannanotto, samaa itsekin aavistelin, pessimisti kun olen, vaikka salaa toivoin kirjoituksista luvan löytäväni. Silti tunnustan, että yhden paistetun silakan syksyllä söin ja yhden muikun kesällä Mäntän torilla, eikä tullut ongelmia! Siitä mieleen leimahti hetken kestänyt ja oudolta tuntunut optimistinen olo. Kukapa nyt ei kaipaisi paluuta kadonneisiin muistoihin!