tag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.comments2024-03-15T01:16:36.883+02:00Töölöntorin reunaltaDessuhttp://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comBlogger2799125tag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-61880729101578438802024-03-15T01:16:36.883+02:002024-03-15T01:16:36.883+02:00Kari, tätä jäin miettimään. Olen tottunut pitämään...Kari, tätä jäin miettimään. Olen tottunut pitämään toivottavana, että taiteessa edes silloin tällöin ilmestyisi ajatuksia herättävää provokaatiota. Huonon puoleisesti tämä on viime vuosina toteutunut. Piispat ja kenraalit ovat saaneet elää rauhaisasti.<br /><br />On tuossa havainnossasi pikkuisen perää. Sellainen kehitystrendi siinä näyttäisi olevan, että piispojen ja kenraaleiden ja erään puolueen poliitikkojen yksinoikeus julkiseen loukkaantumiseen ja kauhistumiseen on loppunut. Rinnalle (tai tilalle) on uusien välineiden myötä tullut tavallisempaakin kansaa. Heidän järkytyksensä / paheksumisensa aiheet näyttävät monin osin olevan ihaan kohdillen osuvia. Parempaa maailmaa yrittävät rakentaa.<br /><br />Näin se demokratia tässäkin etenee ;)Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-83156527356909349682024-03-14T15:33:30.211+02:002024-03-14T15:33:30.211+02:00Tänään jokainen tiedostava ja kynsimään kykenevä s...Tänään jokainen tiedostava ja kynsimään kykenevä someaddikti ymmärtää päivittäin järkyttyä, paheksua ja kadottaa turvallisuutensa. Kyllä tämä osataan oikein hyvin. Joskus pätevyyteen tarvittiin voimaa, komeutta, jopa taitavuutta, nyt sitä mitataan järkyttymisherkkyydellä.Kari Rydmanhttps://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-68376068996760550612024-03-08T02:01:36.425+02:002024-03-08T02:01:36.425+02:00Marita
Aivan oikein, Tipparellu kuuluu mainita täs...Marita<br />Aivan oikein, Tipparellu kuuluu mainita tässä yhteydessä. Tippaa katsoin useasti sillä silmällä, että mitäpä jos tuohon siirtyisin. Tilaa olisi riittävästi ja ulkomuoto hyvin persoonallinen. Mutta siitäkin aika ajoi ohi. - Myöhemmin siirryin korvikkeeksi Rellu vitoseen.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-81978459435442189802024-03-07T15:21:53.919+02:002024-03-07T15:21:53.919+02:00Tipparellu! Meidän ensimmäinen auto. Ja mikä auto!...Tipparellu! Meidän ensimmäinen auto. Ja mikä auto! Kun siitä vihdoin luovuttiin, saatiin enemmän kuin mitä oli maksettu. Se oli myös tilaihme. Kolisi kyllä huonolla tiellä niin, että oli vaikea jutella, kun ei kuullut toista. Ja talvella oli aika vilpoinen. Ainakin kerran reissussa oli etuvaloja putsatessä vipu vääntynyt niin, että valot osoittivat suoraan vastaantulijaa. Marita<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-27065539577454351062024-03-07T01:52:10.810+02:002024-03-07T01:52:10.810+02:00Riitta
Jaa-a, nuo 50-luvun Sitikat jäivät minulle ...Riitta<br />Jaa-a, nuo 50-luvun Sitikat jäivät minulle vieraiksi. 70-luvun mallilla pääsi sentään sataa ja alamäessä ylikin. Se tuntui aivan riittävältä vauhdilta silloin.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-34526069414242970142024-03-06T15:16:58.885+02:002024-03-06T15:16:58.885+02:00Rättisitikalla ajeltiin -70 luvulla poikaystävän k...Rättisitikalla ajeltiin -70 luvulla poikaystävän kanssa, auto tosin oli -50lukulainen<br />Hän asui Varsinais-Suomessa ja minä Pohjanmaalla. Kun tuota väliä reissattiin, piti tarkoin tutkia tuulensuuntaa, myötätuuli kun lyhensi ajomatkaa merkittävästä. Ja voi sitä riemua, kun joskus pääsimme ohittamaan traktorin.Riitta Jhttps://www.blogger.com/profile/13489691588523117330noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-31047503300317393522024-03-06T03:09:08.027+02:002024-03-06T03:09:08.027+02:00meri
Rättisitikka (2CV) soveltui hyvin myös yöpymi...meri<br />Rättisitikka (2CV) soveltui hyvin myös yöpymisautoksi kahdelle ja oli runsaassa kesäkäytössä Euroopan-reissuillani 70-luvun taitteessa. Jäi kovasti harmittamaan, että sen valmistus lopetettiin jo 1990. Voisin varmaankin ajaa Sätkällä vieläkin, sillä en ole vuosikymmeniin tarvinnut autoa talvisin. <br /><br />Ja kyllä, edelliseen kommenttiin viitaten, kyllä tällä autolla oli imago-olemus ja vaaikutuksen tekemisen pyrkimys. Mahdollisimman kaukana Mersu-, Audi- ja Bemari-miehistä.<br /><br />Kuten aiemmin olen täällä tarkemmin kuvaillut, Sätkä kelpasi myös isojen tavaroiden muuttoautoksi. Katto rullalle, takaluukku irti ja penkki pois, ja tämä Billnäs-kirjoituspöytä, josta olen täällä hiljattain kertonut ja valokuvankin näyttänyt, kulki keikkuen asunnosta toiseen. Pienemmistä huonekaluista nyt puhumattakaan. Pianoon sentään tarvittiin oikea muuttofirma.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-83938519974245990602024-03-06T02:26:15.308+02:002024-03-06T02:26:15.308+02:00S.
Vaikutuksen teko oli monelle olennaisen tärkeä ...S.<br />Vaikutuksen teko oli monelle olennaisen tärkeä juttu. Naapurissa asui konduktööri perheineen. Kiiltävänappinen uniformu erottui rahvaan haalariväestä. Autokin oli statusta vahvistava. Ensin oli Mersu, sitten Opel Manta. Niin sporttinen auto ei oikein istunut vatsakkaan miehen olemukseen.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-25312569533146688752024-03-05T23:57:20.727+02:002024-03-05T23:57:20.727+02:00mahdottoman mukavia nämä sinun automuistosi jo sen...mahdottoman mukavia nämä sinun automuistosi jo senkin takia, että ne kertovat ajasta, jolloin auto oli ikään kuin yksi perheenjäsen. <br /><br />isä osti ekan auton 1968. se oli harmaa anglia, jossa oli viininpunaiset keinonahkapenkit ja viisto takalasi. alkuaikoina hän kävi vähän väliä parvekkeelta katsomassa, että se varmasti seisoi pihalla. <br /><br />anglialla mentiin töihin, viikonloppuisin köröteltiin ristiinan kesämökille. koskenkylän kohdalla käännettiin shell-simpukan pihalle, jossa syötiin eväitä. yleensä isä pesi auton ikkunanpesunesteellä, jota oli mittareiden luona ämpäreissä.<br /><br />oma ensimmäinen autoni oli upouusi sininen farmari-opel vuosimallia 1986. ostopäivän jälkeisenä päivänä ajoin sillä peltikolarin mariankadun ja aleksanterinkadun kulmassa. vuosia myöhemmin en enää surrut jokaista pientä naarmua niin kuin surin ensimmäistä. <br /><br />olen ollut uskollinen opelin farmariversiolle. siinä on voinut yöpyä, kun takapenkkien selkänojat ovat kaatuneet reiluksi nukkumatilaksi. autoni eivät siis ole olleet pelkkiä autoja, vaan myös matkakoteja. terävimmin mieleen on jäänyt esikoisreissu, jonka tein kolmevuotiaan poikani kanssa. se alkoi yhtäkkisestä päähänpistosta ja päätyi newton dee -nimiseen camphill-yhteisöön aberdeeniin. perillä kaivoimme makuupussit ja tyynyt esiin, laskimme selkänojat alas ja kävimme unten maille. <br />merihttps://unkuri.wordpress.com/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-63227902933697271512024-03-05T21:21:30.406+02:002024-03-05T21:21:30.406+02:00Mainio muistelus! Autoista voi nähdä perheen kehit...Mainio muistelus! Autoista voi nähdä perheen kehityksen. Isän ensimmäinen auto oli käytetty Studebaker, vanhaa vuosikertaa. Viimeinen oli joku Opel, johon veljeni kiinnitti tarrran ”Irmscher”. En tiedä mitä se tarkoitti, mutta teki kuulemma vaikutuksen asiaa tunteville.<br />S.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-54182201924781276032024-02-27T03:14:53.057+02:002024-02-27T03:14:53.057+02:00Juuri näin, kyllästämä on. Siksi pidän hyödyllisen...Juuri näin, kyllästämä on. Siksi pidän hyödyllisenä edes pikkuisen jurruttaa. Edistysaskeleeksi kelpaa jo se, että en päästä kirjojen ja sanomalehtien lukemista valumaan liikaa sähköformaaatin puolelle. Ei tunnu hyvältä sellainen visio, että 10 vuoden kuluttua niitä ei enää paperilla julkaistaisi.<br /><br />Herttainen muistikuva lapsuusvuosilta. Naapuruston rouvat ja mummot suunnittelivat tarkkaan, kuka tilaa Seuran, kuka Avun, kuka Kotilieden, kuka Eevan, kuka Hopeapeilin, kuka Valitut Palat jne. Sitten he kyläilivät vaihtamassa lehtiään. Luettavaa oli enemmän ja sosiaaliset kontaktit pysyivät mukavasti runsaina.<br /><br />Miehille sen sijaan taisi tulla jokaiselle oma Tekniikan mailma ja Kansa taisteli - miehet kertovat.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-16423071396678280092024-02-26T23:56:00.216+02:002024-02-26T23:56:00.216+02:00jokapäiväinen elämämme on niin somen kyllästämä, e...jokapäiväinen elämämme on niin somen kyllästämä, että koko valveillaoloaika on jossain määrin sen käyttöä. yleensä ihmisten pää on painunut älylaitteen puoleen, mutta taskukirjoja ja sanomalehtiäkin näkee kiitettävästi. <br /><br />istuin tänään junassa ja luin aamun lehteä. minulla oli mieluisa tunne, että vieressäni istuva herttainen vanharouva luki olkapääni yli samaa lehteä. vaihdoimme ystävällisiä sanoja ja kerroimme toisillemme minkälaisia asioita saamme sanomalehdestä esille. mitä luemme ja miksi juuri ne sivut. merihttps://unkuri.wordpress.com/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-20174181814822136702024-02-24T03:09:56.653+02:002024-02-24T03:09:56.653+02:00Teepussi
En nyt oikein tiedä noista kirjoittamisen...Teepussi<br />En nyt oikein tiedä noista kirjoittamisen paremmuuksista. Ammattikirjoittajia meistä molemmista tuli - hänestä maakuntalehden kulttuuritoimittaja ja vasta varttuneessa iässä kirjoja julkaiseva runoilija. Minusta tuli pykäläproosan ammattilainen - siis pöytäkirjoja, muistioita, historiikkeja, suunnitelmia, esseitä, tutkielmia ja muita kuivakkaita asiatekstejä tuottava kirjoittaja ja opettaja. Blogin pito on sellaiseen verrattuna vähän kuin kankeaksi käyneen selän notkistelua ja mielikuvituksen päästämistä irti. Silti huomaan vähän väliä kangistuneeni taas tiukkaaan tutkielmatyyliin, ikään kuin opettaisin lukijoita tulossa olevaan kirjallisuuskokeeseen.<br /><br />"Ympärristö ui ihmiseen eikä sille mitään voi." - Tuttu tunne takavuosien kaupunkikävelyiltäni, joita täällä paljon kuivailin. Mutta nyt minulle aivan liian loskaista tai liukasta. Minuun ympäristö pääsee uimaan vasta kun liikkeelle pääsee kesäkengissä.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-91973705809904099802024-02-23T16:23:56.253+02:002024-02-23T16:23:56.253+02:00Epäilen, että sinusta tuli parempi kirjoittaja kui...Epäilen, että sinusta tuli parempi kirjoittaja kuin siitä lukioaikaisesta kaveristasi, joka voitti esikoiskirjakilpailun. Sikäli kuin näitä asioita voi mitata. Mutta menestys tekee harvoin hyvää kirjoittamiselle ja kirjoittajalle.<br /><br />Kävelin juuri Helsingin loskaisia katuja ja katselin harmaata valoa. Ajattelin, että ympäristö ui ihmiseen eikä sille mitään voi. Mutta psykiatrisista sairaaloista pitäisi tehdä kauniita, istutella ympäristöön kirsikkapuita ja verivaahteroita ja miettiä, miten ikkunat rakentaa niin, että valo tulee sisälle lumoavasti.<br /><br />Tästä kirjoituksestasi pidin tavattomasti. Et varmasti ymmärtänyt kuvia asetellessasi, että Setšuanin hyvän ihmisen päälle osuu blogisi etusivun teksti "Dessun toinen blogi löytyy täältä (toistaiseksi tauolla)". Tai osa siitä, toinen osa peittyy mustaan. Ja sen alla "Kenkä väärässä jalassa" ja Laskuri. Se näyttää kokonaisuutena jotenkin ilmaisevalta.Teepussihttp://toinentee.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-81126021801993301692024-02-15T03:20:35.171+02:002024-02-15T03:20:35.171+02:00Teepussi
Perintönä saatuja nämä minun Parnasso-run...Teepussi<br />Perintönä saatuja nämä minun Parnasso-runoni. Alkuperäinen omistaja julkaisi itsekin nuorena muutaman runokirjan mutta kunnostautui myöhemmin elämässään muissa kirjallisuuden lajeissa. Nämä puheena olevat kirjat ovat kynämerkinnöistä puhtaat, mutta myöhemmin hänkin otti tavaksi merkitä lyijykynällä lukemansa kirjat alleviivauksin ja kysymys- tai huutomerkein. Kirjojen alussa ja lopussa olevat tyhjät sivut ovat usein täynnä kommentteja ja ajatuskehitelmiä. Tällaisia perintökirjoja minulla on hyllyssäni runsaasti.<br /><br />Minulla oli nuorempana vähän samantapaisia käytäntöjä, mutta olen siitä päättäväisesti luopunut. En koskaan oppinut opiskelukirjojen järkevää alleviivailua, sillä alleviivatuiksi tulivat jotakuinkin kaikki rivit kirjan alusta loppuun. <br /><br />Siitä asti sivujen väliin on jäänyt post-lappuja. Viimeisen sivun loppuun minulla on edelleen tapana merkitä (himmeästi lyijykynällä!) päivämäärä, jolloin luku-urakka on tullut valmiiksi.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-71572698298211253002024-02-14T17:04:51.661+02:002024-02-14T17:04:51.661+02:00Oi! Minun lapsuudenkodissani oli tuo Parnasso-sarj...Oi! Minun lapsuudenkodissani oli tuo Parnasso-sarja. Äiti oli saanut sen ylioppilaslahjaksi aikoinaan ja kirjoittanut joka kirjan alkulehdelle sitaatin mieleisestään runosta. Tutkin pienenä usein noita kirjoja. Rakastin Helvi Juvosen valokuvaa. Hän oli minusta kauniimpi kuin kukaan. <br /><br />Nuorena olin kerran vanhempieni kotona kukankastelijana ja mukanani oli muuan runoilija, joka oli hivenen lennokkaassa mielentilassa. Jossain vaiheessa huomasin, että hän oli tehnyt kuulakärkikynällä huomautuksia äidin Parnasso-kirjoihin. Sellaisiahan monet lukevat ihmiset tekevät. Olin kauhuissani. Ihan kuin jotakin pyhää olisi häväisty. Ihanassa Helvi Juvosessakin sotkua!<br /><br />Vieläkään en ole rohjennut mainita äidille, että parissa kirjassa on marginaalitöhryä. Ehkei hän löydä niitä koskaan. Ja minä ne kirjat luultavasti kuitenkin vielä perin.Teepussihttp://toinentee.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-16945022541788177462024-02-12T14:29:54.886+02:002024-02-12T14:29:54.886+02:00<3<3<br />Kari Rydmanhttps://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-64411631936654411052024-02-09T03:08:20.585+02:002024-02-09T03:08:20.585+02:00Teepussi
Minä jouduin henkisiin kilpailuihin, en p...Teepussi<br />Minä jouduin henkisiin kilpailuihin, en päässyt. Se ei sen ikäisten poikaporukassa ollut kovin arvostettua. Likkojen juttuja. Kulttuuriasenteiden erot sukupuolien välillä alkavat näkyä jo alle kymmenvuotiailla.<br /><br />Hyöty tästä kärsimyksestä tuli kuitenkin yllättäen lukioikäisenä. Heilastelin tytön kanssa, jonka äiti oli ollut noiden henkisten kilpailujen ylituomari - paikkakunnalla tunnettu teatterihahmo. Hän arvosti suuresti minua tuon muinaisen kilpailun vuoksi ja yritti kovasti tukea tyttärensä fiksua valintaa. - No, ei siitä pitkäkestoista silti tullut. Tapasin äidin vuosia myöhemmin, ja hän vieläkin harmitteli epäonnistumista.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-65178690563741566452024-02-08T23:06:04.099+02:002024-02-08T23:06:04.099+02:00Minä en lapsena koskaan päässyt Henkisiin kilpailu...Minä en lapsena koskaan päässyt Henkisiin kilpailuihin, mutta aika monesti jouduin lavalle lausumaan opettavaisia runoja. En ole varma, oliko urani huippuhetki Aleksis Kiven Kaukametsä toisella luokalla vai "Olen tonttu Tippeli ja osaan monta seikkaa" ensimmäisellä luokalla. Teininä tietysti häpesin runomenneisyyttäni. <br /><br />Satuin muuten minäkin liukastelemaan Töölöntorillasi joululomalla. Oikeastaan piti olla Mannerheimintiellä, mutta yllättäen oli pitkä kadunpätkä kokonaan poikki ja ratikka kulki outoa reittiä. Jään päällä oli vettä ja minulla liikaa kasseja, joten astuin sisään Tintin Tangoon. Joskus 90-luvulla tuli istuskeltua siellä tämän tästä. Oli yksi tuttu oravanpoika Hesperian tornitalossa niihin aikoihin. Nyt siellä on hotelli. Hyvät näkymät.Teepussihttp://toinentee.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-50258035303391268222024-02-03T10:42:07.087+02:002024-02-03T10:42:07.087+02:00Onpa ihanaa, että joku alkaa ajatella samaa kuin m...Onpa ihanaa, että joku alkaa ajatella samaa kuin minä. Vähän kuin ostaisi kaupasta puolikkaan leivän ja joku tuntematon ostaisi sen toisen. (Mirkka Rekolalla yhden runon minä alkaa miettiä, kukahan osti sen toisen leivänpuolikkaan.)<br /><br />Instruktiivilyyrikoista minullakin tulee ensin mieleen Kailas (Pallokentällä: "notkein säärin") ja toiseksi Aale Tynni (Kaarisilta: "raskain saappain ja multa-anturoin"), jota en tosin tunne kovin hyvin. Ehkä instruktiivi minun mielessäni kantaa mahtipontista laahusta siksikin, että mainitut runot ovat niin dramaattisia. Raamatussa varmaan olisi instruktiivia pilvin pimein, jos alkaisi tutkia. Ainakin niissä nominaalimuodoissa.<br /><br />Mutta joo, olet varmaan oikeassa, että iskelmälyriikassa instruktiivi elää edelleen. Lienee loppusointujuttukin.Teepussihttp://toinentee.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-22918916142838709742024-02-03T03:15:53.849+02:002024-02-03T03:15:53.849+02:00Marita
Minulle ihan tuntemattomaksi ovat nuo Gleru...Marita<br />Minulle ihan tuntemattomaksi ovat nuo Glerupsit jääneet. Katsoin netistä, minkä näköiset ja mistä niitä saa. Nimi muistiin.<br /><br />Teepussi<br />Pistitpä koukuttavan idean. Koko illan olen skannannut runoja muististani, löytyykö instruktiivia.<br /><br />Eihän sitä paljon ole yleiskielessäkään, saati lyriikassa. Taidat olla oikeassa tuossa hiipumisessa. Sieltä vanhemmasta joskus löytyy, mm. Uuno Kailas ("Paljain jaloin tieni aloin") ja Lauri Viita ("missä nyt Eemeli tullen ja mennen") ja V.A. Koskenniemi ("sieluni silmin ma nään sen näyn").<br /><br />Uudemmat taitavat sijoittua enemmän sinne iskelmälyriikan puolelle, ja keksimissäni tapauksisa menevät usein nominaalimuotojen puolella. Juice ("kärsivin ilmein, vellovin vatsoin"), Jukka Raitanen ("tyhjän panttina selvin päin"), Arja Tiainen ("mennen tullen se puhkaistaan").<br /><br />Voi olla, että runomuistin skannaus jatkuu vielä.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-80744851698345201362024-02-02T16:58:31.414+02:002024-02-02T16:58:31.414+02:00Minä jumituin tuohon P. Mustapään runoon. Koska ma...Minä jumituin tuohon P. Mustapään runoon. Koska mahtoivat instruktiivit ("karuin katsein") hiipua pois suomalaisesta lyriikasta? Modernismin myötä? Vai olenko ihan väärässä ja niitä on salaa vieläkin? Huomaan, että niihin sitoutuu minun mielessäni tiettyä tunneainesta. Eräänlaista jylhää murhetta. <br /><br />Vaikeasti samastuttava on runon renkipojan sielunelämä. Ensin hän tempaa tyttöparvesta parhaan lämpimikseen ja hylkää, kun ihanapovinen heili saapuu. Ja kun heili onkin antanut toiselle rakkautta (tms.), renkipoika lähtee karuin katsein pois. Vissiin tuli pojalla vääränlainen piikkopaita valittua, kun noin kehnosti kävi. Olisi jäänyt tanssaamaan.<br /><br />Noin muuten olen sitä mieltä, että eihän vaate- ja aatetyyliä voi vaihtaa - tai putoaa perusta koko olemassaololta. Täällä seuduin ainakin. Jos käyttää aina hametta ja kerran sitten pukee housut, alkaa kävelläkin toisin. Toiminee päinvastaiseekin suuntaan.Teepussihttp://teepussi.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-79058995404007437022024-02-02T14:50:23.172+02:002024-02-02T14:50:23.172+02:00Glerupsin huopatossut on vielä paremmat kuin villa...Glerupsin huopatossut on vielä paremmat kuin villasukat. Niissä on vasikannahkapohja ( sorry, nahkaa!), eivätkä ole tippaakaan liukkaat. Helppo myös sujauttaa jalkaan. Jotenkin mukavammat kuin Lahtiset kumipohjineen. Toki Lahtisilla voi kirmata myös ulkona. Reinot on kauhistus! <br />MaritaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-55201791378841565652024-02-02T11:00:20.289+02:002024-02-02T11:00:20.289+02:00Marita
Se oli upea konsertti, olin paikalla. Minul...Marita<br />Se oli upea konsertti, olin paikalla. Minulla on YLEn tallennus konsertista dvd-levyllä.Dessuhttps://www.blogger.com/profile/11819998848752335138noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9193270205017129705.post-63684602620031901292024-02-02T07:47:24.687+02:002024-02-02T07:47:24.687+02:00KOM-teatterin 50-vuotisjuhlakonsertissa se soi upe...KOM-teatterin 50-vuotisjuhlakonsertissa se soi upeasti. Koko konsertti löytyy Yle Areenasta. <br />MaritaAnonymousnoreply@blogger.com