1. Tuli pyyntö tarkistaa tärkeän anomuskirjeen
kieliasu.
Kyllähän
minä kavereita autan jos osaan. Tällaisesta uskoin selviäväni.
"Ilmoituksen
saatuani, ryhdyin välittömästi etsimään pyytämiänne kuitteja." Näin luki tarkistettavassa paperissa. Haa, kielipoliisi huomasi
heti pilkkuvirheen. Kaveri hangoitteli vastaan, mutta uskoi lopulta, kun minä
sanelin säännön: lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla. Piti kyllä naurettavana
tällaista saivartelua.
2.
Alakerran insinööri Tarmo Ylityösteistölä kutsui kahville. Särpimeksi oli
leipää ja leikkeleitä.
Insinöörin
mielestä minä asetin leivän päälle lauantaimakkaran ja Oltermanni-juuston
siivut väärään järjestykseen. Juusto olisi hänen mielestään pitänyt olla
päällimmäisenä.
Hangoittelin
vastaan, sillä minun mielestäni järjestyksellä ei ole merkitystä. Pidin
naurettavana tällaista saivartelua. Ravinto-opillista merkitystä en tällä
uskonut olevan. Sain kuitenkin insinöörimäisen vakuuttavan luennon
makunautintojen erilaisesta kohdistumisesta kieleen ja kitalakeen. Siitä näkökulmasta
on insinöörin mukaan parempi, että juusto rasvaisimpana osana kokonaisuutta
osuu tiiviimmin kitalakeen.
Esitelmä
oli sen verran vakuuttava, että toisen ja kaikki seuraavat voileivät pinosin
Tarmon ohjeen mukaisesti.
En
kylläkään huomannut mitään merkittävää eroa makunautinnossa, mutta siitä en
maininnut mitään.
Onhan
näitä, pilkkuja, voileipiä ja monenlaisia muita, joiden kanssa on syytä olla
tarkkana, varsinkin jos asiantuntija on paikalla katsomassa.