tiistai 10. tammikuuta 2017

Kukoistus

Kansallisfilosofi Pekka Himanen kirjoitti raportissaan "kukoistusosaamisesta", joka täyttäköön maan.

Olen matkustanut joulutauolla valtakuntaa pitkin poikin ja vähän mennen tullen edestakaisinkin. Kukoistusta ei ole paljon näkynyt.

Tällainen tulevaisuudesta ja mikseipä nykyisyydestäkin kroonisesti huolestunut ihminen kuin minä, melankolikko, näkee asian toisin. Suomalaiskansallinen synkistely on mahtavaa. Väkinäisestä positiivisesta ajattelusta olisi syytä päästä eroon. Itsesäälissä piehtarointi on ihanaa. Voi meitä!

Matkustin junalla, sillä autoni on talviteloilla. Sopivaan tunnelmaan pääsee jo katselemalla ulos junan ikkunasta. Ei näy merkkejä kukoistuksesta, näkyy vain radanvarren pajukkoa. Kukaan vaunun matkustajista ei puhu. Kaikki selaavat facebookia. Rauhallinen tunnelma rikkoutuu vain kun joku nousee ja lähtee vessaan. Jyväskylään saavuttaessa ravintolavaunun suunnalta ilmestyi kaksi juopunutta miestä. Siinä oli kyllä ripaus kukoistusta.

Kävin myös Pohjanmaan rannikkokaupungissa. Jätän nimen mainitsematta, ettei kaupungin turistitoimisto saisi harmeja. Tällä kerralla en asunut hotellissa vaan airbnb:n kautta löytyneessä asunnossa. Se oli hyvä valinta, sain nukutuksi, toisin kuin hotellien liian pehmeissä sängyissä.

Kaupungissa on kolme  ruokaravintolaa. Kävin taas niissä kaikissa. Ranskalainen (jonka henkilökunta on kyllä aivan suomalaista) tarjoaa aina kohtuullisen maukkaita mutta isolle miehelle liian pieniä annoksia ylihintaan. Kämpille palatessa täytyy kiertää torin nakkikioskin kautta. Kreikkalaisessa (aito kreikkalainen tarjoilija ja kokki) minä olin ainoa asiakas. Niin on ollut aina ennenkin. Miten sellainen ravintola pysyy pystyssä? Ihan kelpo annos, paitsi leipä, joka oli kuiva. Kiinalainen on paras. Kevyt mutta runsas "kolmen pienen annoksen" kokonaisuus. Hintakin kohdallaan. Jäin vain miettimään, miten kiinalainen omistajapariskunta onkaan päätynyt kotimaastaan pieneen pohjanmaan kaupunkiin, hirmupakkaseen. Ihmisparat?

Tarkoitukseni oli ulkoilla paljon, jopa uhkarohkeasti hiihtää. Majapaikasta löytyvät sukset ja monot. Hiihtoon sopiva vaatetuskin minulla oli matkassa mukana.

Muuten kaikki oli siis kohdallaan, mutta suksien siteet ja monot eivät olleet yhteensopivat. Siteet olivat modernia mallia, monot vähemmän modernia.



4 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Kun sinusta nyt on luonnehdintoja tuolla blogin sivussa, haluaisin antaa palautetta. Mielestäni olet erityisen vähän ärsyttävä ollaksesi p-v-kuplassa elävä kukkahattusetä. Sinun kuplassasi on pakko olla useita miehenmentäviä reikiä. Kulttuurin kuluttajana olet ilmeisen kunnostautunut, ja se kyllä vähän kuplaannuttaa. On aika pienen vähemmistön harrastus, ikävä kyllä. Kirjoittajana olet ollut merkittävän luova: kuten olen toistellut, on nti B kohonnut kirjallisuuden suurten naishahmojen joukkoon omassa mielessäni Muumimamman, Peppi Pitkätossin ja muutaman muun ihanuuden joukkoon! Hyvää loppuvuotta sinne ununu-talon tienoille!

Roope Dessutom kirjoitti...

Perhana! Minä kun luulin osaavani ärsyttää.

Kari Rydman kirjoitti...

Anteeksi vähättelyni...

Roope Dessutom kirjoitti...

Välillä huomaan, että minun pitäisi opetella käyttämään hymiöitä. Edellisen kommenttini perään kuuluisi sellainen hilpeä naama, jossa toinen silmä on pilkku, toinen piste. Ja suupielet leveästi ylöspäin. Mutta sellaista en osaa tähän laittaa, joten tulkoon tällainen verbaalinen hymiö.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...