On suunnitteilla matka Savonmuahan. Vähän kaduttaa, että tulin kaverille luvanneeksi.
Tuntuu kuin olisin tutkimusmatkalle Afrikkaan lähdössä, sillä Savo on minulle melkein tuntematonta seutua. 70-luvun puolivälissä asuin vuoden verran Mikkelissä sivaria suorittamassa, mutta ei siinä paikkakunta kovin tutuksi tullut. Siinä se minun Savon-tuntemukseni sitten onkin. Pikakäyntejä Savonlinnan oopperassa ja kasinolla ei lasketa.
Tai no, onhan kotiseutuni Jyväskyläkin tavallaan Savoa, ainakin murrekartaston mukaan. Mutta ei sydänsavolainen identiteetti siellä kovin kukoista.
Mitenkähän siellä pärjään? Reissusa olen luultavasti tavallistakin kiukkuisempi, kuten aina. Mutta kiukkuiselle miehelle tarpeellinen haukkumasanasto maistuu savon murteella aika laimealta: mulukero / riähkä / jonniijjootava / kutale / vutjake / mötäle / toestaetone...
Onko blogin lukijoissa alkuasukkaita? Osaisitteko neuvoa ärhäkämpää?
Matkaan aion valmistautua hyvin. Katson ainakin elokuvan Lentävä kalakukko (junalla minäkin menen!). Hyllystäni löytynyt Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas on jo aloitettu.
3 kommenttia:
Perusdokumentit hallinnassa!
Aikoinaan oli täällä Siilinjärvellä paikallisaviisissa pakinasarja, jonka nimi oli "Tessu turisee". Siinä suomenpystykorvan omistaja oli kaiketi keksinyt koiransa nimiin yhtä sun toista hauskaa sanottavaa. En jaksa muistaa, olisiko se sanottava ollut muitten kuin koiran mielestä hauskaa.
Jotain dokumentteja vielä puuttuu. Luulen, että oikean mentaliteetin tavoittamiseksi pitäisi lukea ainakin Aaperin ja Viänäs-Kallen kirjoituksia.
Toisin kuin Tessu, Dessu tuntee rajoituksensa. Huumori on niin vaikea laji, ettei tällaisen totisen, kiukkuisen ja huumorintajuttoman Dessun kannata edes yrittää. Tästä olen kirjoitellut täällä monta kertaa ennenkin. Ei tulisi hauskaa, parempi on vaan murjottaa ja rienata.
Lähetä kommentti