Taas kerran olisin tarvinnut ranskan kielen taitoa.
Mutta kun en osaa niin en osaa. Englannilla piti pärjätä, ja se on ranskalaisen kanssa aina kankeaa. Näin on käynyt monta kertaa ennenkin.
Jos jotain opiskelun puutetta kadun niin tätä. Tilaisuuksia olisi kyllä ollut. Nyt se on myöhäistä – ikä heikentää oppimiskykyä, näin väitetään.
Englannilla ja saksalla on tietysti ollut paljon käyttöä, ruotsilla kuitenkin ylivoimaisesti eniten. Latinan pro olisi ansainnut jatko-opintoja, mutta niitä ei koskaan tullut. Viroa opiskelin yliopistossa alkeis- ja jatkokurssin, mutta sitä kieltä en ole koskaan tarvinnut missään. Hukkaan meni iso vaiva.
Kaikkein kamalinta kielenopiskelua lukiossa oli ruotsi. Oppikirjana oli kielioppikirjan lisäksi umpikuiva Anders Collinin Ruotsinkielen käännöstehtäviä. Se oli käytössä koko lukion ajan. Se sisälsi loputtoman määrän tekstejä Ruotsin muinaisista kuninkaista ja muista yhtä kiinnostavista aiheista. Niitä käännettiin suomesta ruotsiin ja ruotsista suomeen. Tekstiä paljon, ei ainuttakaan kuvaa.
Puhumaan siinä touhussa ei tarvinnut oppia. Se taito piti hankkia koulun ulkopuolelta. Minä olin lukion kesälomat töissä Ruotsissa.
Opettaja pahoitteli, että joutuu käyttämään Colinin kirjaa. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut, sillä Collin istui ylioppilastutkintolautakunnassa ja laati kokeet kirjansa sisältöjen mukaan.
Ruotsin kielen suullisen osaamisen ero tuli näkyviin lukion reissulla ystävyyskaupunkiin. Kympin tyypit pysyivät syrjässä kontakteista kielioppia ja lauserakenteita miettien. Kuutosen sälleillä tuli nopeasti sutinaa paikalliskaunotarten kanssa. Tärkein taisi välittyä kielivirheitä huolimatta.
2 kommenttia:
Collin oli Norssin yliopettaja, mutta en joutunut hänen oppilaakseen. Jollakin lukioluokilla aika meni Silfverpenningens berättelseriin - tuskallista. Ruotsin opetusta seurasin sitten lasteni kautta, enkä oikein tykännyt. Kun viidesluokkalaiset englannin tunnilla lukivat kunnon kummitusjuttuja, ruotsintunnilla Gullan ja Sessan valikoivat lettinauhoja tai uneksivat marsusta.
Olen huomannut, että on hyödyllistä opiskella mahdollisimman monen kielen alkeita. Yleinen kielitaju kasvaa tehokkaimmin näin. Hupaisaa on että saan selvää melko hyvin esperantosta juuri tämän vuoksi.
Minä tunsin nuorena Collinin miniän, joka joskus kertoili appiukostaan. Oli kuulemma leppoisa ja mukava mies privaatisti, mutta maine opettajana ja oppikirjojen tekijänä tiedettiin kyllä perheessäkin. - Sitä se auktoriteettiasema usein teettää.
Lähetä kommentti