Kokeilin, kuinka selkä kestää vähän pidemmän kävelyn. Kohtuullisen hyvin meni – ei kuitenkaan vielä ihan entiseen malliin. Liikkeelle pistävä voima oli tietysti kirjallisuus - mikäpä muukaan.
Kesällä valmistui Helsingin uusin muraali osoitteessa Maria Jotunin tie 6 (Pohjois-Haagassa). Aiheena on tietysti kadulle nimensä antanut kirjailija itse. Tekijä on nimeltään Maaria Jokimies.
Kuvassa Jotuni on nuorempi kuin vakiintuneissa valokuvissa. Värikäs kokonaisuus luo kirjailijaan iloisuutta. Pidän kuvasta, otan siitä paljon kuvia.
Ympäristössään kuva on aika hallitseva, hieman räikeäkin. Tuo osa Pohjois-Haagaa on yksitoikkoista 70-lukulaista elementtirakentamista. Muilta osin kaupunginosa on viihtyisää ja kaunista 50-luvun rakennusperinnettä.
Vieressä on kolmen muun kirjailijan nimikkokatu: Maiju Lassilan tie, Teuvo Pakkalan tie ja Pietari Hannikaisen tie sekä Runar Schildtin puisto. Lisäksi Pentti Saarikoski asui monta vuotta Maria Jotunin tiellä 70-luvulla.
Lähellä on myös näyttämötaiteeseen liittyviä nimikkokatuja: Ida Aalbergin tie, Aino Acktén tie, Ida Ekmanin tie, Addolf Lindforsin tie ja Aku Korhosen tie sekä Pastori Jussilaisen tie.
Jään odottamaan, että näidenkin katujen taloyhtiöt huomaavat tilaisuuden lisätä alueen kiinnostavuutta seuraamalla Maria Jotunin tien esimerkkiä. Kaupunginosalla olisi ainekset kehittyä suorastan taiteilijamuraalien keskittymäksi.
Huomaan, että Jotunia olisi syytä lukea. Viime kerrasta on kauan. Huomaan myös, että hyllyssäni on vain kaksi Jotunin kirjaa. Se on kummallisen vähän näin tärkrältä kirjailijalta.
Olen kirjoittanut Jotunista ennenkin. Aiheena oli silloin hänen kirjansa Huojuva talo aiheuttama skandaali. Se kuvasi todellisten tunnistettavien henkilöiden yksityiselämää. Kirjoituksessani on kuva talosta, jossa se kaikki kamala tapahtui. Kirjoitus löytyy täältä (click).
2 kommenttia:
Minulla on myös ollut liikkumisen suhteen vaikeuksia, vaikka olen nyt jo melkein viikon yrittänyt liikkua lähes päivittäin ulkosalla. Öisin menevät hartiat kipeiksi pelkästä makaamisesta.
Jotuni on kyllä ihan huippuja suomalaisessa kirjallisuudessa. Pitäisi ruveta paneutumaan Jotunin näytelmiin. Tuo Huojuva talo ei oikein "nappaa" kuten jotkut asiansa ilmaisevat.
Olisi tosiaan jännä nähdä miten hurjan kuvan talonpääty saisi Pastori Jussilaisesta. Olisiko siinä Edvin Laine fetsi päässä ja tupakkatakki niskassa totiaan siemailemassa? Jännää on sekin miten näytelmän kirjoittanut Gustaf von Numers on jäänyt unholan puoleen, niin jotta hänen nimensä kalskahtaa tyhjältä numerolta nykyimmeisen valikoivissa korvissa.
Kyllä, Edwin Laine kuuluisi pastori Jussilainen -muraaliin. Ja kuvaan pitäisi saada mahtumaan puhekupla: "Lilli tulee..."
Lähetä kommentti