tiistai 15. elokuuta 2023

Eivät unohdu

Kävin Jyväskylässä, lapsuuteni kotikaupungissa.

Sinne veri vetää aina uudelleen, vaikka kaupunki ei ole entisellään. Jotenkin näyttää, etten siellä viihtyisi. Kaikki on erilaista.

En osaa edes autolla siellä ajaa, vaikka siellä olen ajokortinkin ajanut 18-vuotiaana. Silloin osasin kadut läpikotaisin. Ne eivät unohdu. Nyt olen aivan eksyksissä. Vanhasta muistista meinaan vähän väliä lähteä ajaman yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Parkkeeratakaan ei saa siinä missä ennen.

Kolmisen tuntia sinne kestää ajaa Helsingistä. Ajaessa mietin, että olisi kannattanut lähteä matkaan junalla. Se on rennompaa, voi vaikka lukea tai tarkkailla ihmisiä. Itse ajaessa pitää olla koko ajan valpas, eikä sellainen sovi minulle.

Matkan varrella pitää pysähtyä syömään. Tarjolla ei ole juuri muuta kuin bensa-asemat. Ne ovat nykyisin tympeitä laitoksia. Onkohan missään muualla kuin Kaurismäen elokuvissa enää sellaisia hämyisiä kievareita, joissa menneinä vuosikymmeninä pysähdyttiin syömään lehtipihvi ranskalaisilla? Rasvankäry ja tupakansavu täyttivät tilan ja jukeboksissa soi Frederik ja Tapani Kansa. Pöydässä valmiina sinappi, ketsuppi ja suola.

Olen kai parantumaton nostalgikko. Kaupungilla kulkiessa pitää pysähtyä katselemaan ja kaivamaan mielestä muistoja. Tuossa kävin koulua. Tuossa oli baari, jossa käytiin koulun jälkeen limsalla ja tupakalla. Tuon ikkunan takana asui K., ja siellä ensilempi leimahteli. Tuossa oli Väinönkadun levykauppa, josta kävin ostamassa Beatlesien uudet LP-levyt. Noita portaita pitkin juoksimme Ilokivessä istutun illan päätteeksi Pekka K:n kanssa kilpaa Harjulle ja reppuselässä oli Helinä-keijun näköinen tyttö.

Ihmisiä on kahdenlaisia. Minä olen juuri tuollainen kuin Tommi Kinnunen kuvaa romaanissa Lopotti. Eivät ne asiat unohdu, ja hyvä niin.

4 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Olen minäkin Jyväskylässä käynyt. Siitä on joitakin vuosia, kun uusittiin silikonit kylpyhuoneeseen, niin lähdettiin silikonien kuivahtamisen ajaksi käymään jossakin ja vietettiin yksi yön seutu Jyväskylässä. Jossain hotellissa. Silloin kun mentiin oli vappupäivä. Päädyttiin autolla osaksi vanhojen autojen kulkuetta. Meillä oli autossa vielä talvirenkaat ja meitä nauratti, kun poliisi katseli kadun varressa, että siinä menee yksikin vanha kaara muitten mukana. Päästiin kuitenkin sinne hotellin parkkihalliin autoinemme. Seuraavana päivänä käytiin joissain museoissa ja näkötornissa ja yhdessä divarissa tai kahdessa. Sitten vähän kerrassaan lähdettiin mekin pois Jyväskylästä ja ajeltiin kotiseudulle pohjoiseen Savoon että renkaitten nastat vain ratisivat.

Dessu kirjoitti...

Kas, vielä yksi Jyväskylän-kävijä. Kuinka sattunutkin niin monta blogituttua! - Jyväskylässä on vähän pulaa megaluokan nähtävyyksistä, joten seuravalle reissulle suosittelen kirjallisuuden ystävälle Minna Canthin patsasta, urheilun ystävälle Matti Nykäsen hyppyrimäkeä ja hautaa, kaljan ystävälle Sohvin krouvia ja Ylä-Ruthin kapakkaa. Oliskohan muuta?

Anonyymi kirjoitti...

Minne unohtui Alvar Aalto?
Marita

Dessu kirjoitti...

Oletin, että kommentaattori oli käynyt Alvar Aalto -museossa, kun hän mainitsi "joissain museeoissa" käyneensä. Ei se oikein muita voi tarkoittaa kun Alvar Aaltoa ja Keski-Suomen museota.