Minulla on kolme uutta vehjettä: partatrimmeri, skanneri-printteri ja robottipölynimuri. Tuo listan viimeinen on vain lainassa, kokeiltavana. Jospa innostuisin.
Partakoneen sain jo koekäytetyksi. skannerin kanssa taistelin pari tuntia mutta valmista ei tullut. Imurointi on vielä aloittamatta.
Partakone on siitä omituinen nykyvekotin, että sen käyttöönotto onnistui tuosta vaan ensi yrittämällä. Käyttöohjetta en edes vilkaissut. Ehkä menestys johtuu puolivuosisataisesta kokemuksestani. Toisaalta ei voi kuin ihmetellä partakonefirmojen kyvyttömyyttä innovaatioihin. Mikään ei ole muuttunut.
Tuotteeseen ei ole saatu lisätyksi mitään modernin maailman menestystekijöitä. Ei kauko-ohjattavuutta, ei lasersädettä, ei ajastinta, ei nettiohjelmointia. Eikä mitään lisätoimintoja, ei parran värjäystä, sävytystä, kiharrusta. Ja voisihan lisäksi toivoa toimintojen laajennusta vaikkapa esim. hiusten, kulmakarvojen ja ripsien muotoiluun ja kynsien leikkaamiseen ja maalaamiseen.
Yhä tarvitaan oma käsi konetta kääntelemään ja peili nenän eteen. Ja tarkka pitää olla, sillä helposti sattuu lipsahduksia, joiden seurausten korjaantumiseen menee viikko ellei kaksikin.
Kesällä tapasin Kotkan torilla tuttavan vuosien takaa. Hän kehui harmaaksi muuttuneen partani viehätysvoimaa. Kyllä hiveli itsetuntoa. Minustakin harmaa on parempi kuin entinen vienosti punertava.
Niinpä parta on huollettava tarkasti kylpyhuoneen peilin edessä. Leuan kärki koneella 8 milliä, muualta 6. Viiksien muotoiluun tarvitaan sakset. Kaulalle on katsottava sopiva rajauskorkeus, etteivät parta- ja rintakarvat kasva yhteen. Yksi kerta viikossa riittää. Sunnuntaiaamu on siihen paras hetki. Miten miehiseksi tunnenkaan taas itseni!
[jatkuu...]
4 kommenttia:
ensimmäinen tietoinen partamuistoni liittyy yleisradioon. 60-luvun alussa luettiin etsintäkuulutuksia kadonneista ihmisistä. eilen poistui kotoaan....kadonneella oli yllään....matkalla jossain itä-suomessa...
kuuluttajan lukemat yksityiskohtaiset tuntomerkit ovat jääneet mieleen. kadonneella saattoi olla vaaleat hiukset ja haivenmaisen harva kokoparta. tai tummanruskeat lyhyeksi leikatut hiukset sekä tumma parta. tai keskiruskeat hieman harmaantuneet hiukset sekä kokoparta, muttei viiksiä. tai tumma likainen tukka, pitkä kokoparta ja römeä ääni.
olin noin kuusivuotias ja muistan miten huolestunut olin nimenomaan siitä parrasta. ajattelin että koska se on hankittu ominaisuus, sen pois ajaminen muuttaa ulkonäköä, eikä sitä kadonnutta ehkä voi enää löytää.
Meri - Muistan nuo etsintäkuulutukset, samoin radiotiedotukset matkalla oleville ihmisille. Jälkimmäiset jatkuivat yleensä jotenkin niin, että "ottakaa kiireesti yhteys kotiinne - äitinne vakavasti sairas". Minä velvollisuudentuntoisena lapsena ryhdyin heti tarkkailemaan kadulla kulkijoita kotikaupungissani Jyväskylässä. Epäilyttävän näköisiä havaitsin heti joka puolella - sen verran epätarkkoja tuntomerkit olivat. Sitä jäin ihmettelemään, miksi etsittävät ovat aina miehiä (ja matkoilla olijoiden etsijät aina naisia). Ensimmäiset mielikuvat yhteiskunnan sukupuolirooleista taisivat alkaa jossakin siellä.
Tuossa Saaritsan runossa viitataan vanhaan uskomukseen, että karvat kasvavat vielä kuolleellakin. Näin ei ole, vaan iho kutistuu, minkä johdosta voi vaikuttaa siltä, että karvat jatkavat kasvuaan. Pätee varmasti myös kynsiin.
Itsellä on aina välillä ongelmia lohkeilevien kynsien kanssa. Vaikka (sormien) kynnet kasvavat melko nopeasti, niin annas olla jos kynsi on ikävästi lohjennut, niin vaurion korjaantuminen kuitenkin kestää ikuisuuden. Minulla on tällä kertaa ollut koko kesän vaurioitunut kynsi peukalossa. Muistelen, että kynsi meni rikki kun leikkasin siihen hieman tylsällä leipäveitsellä. Peukaloon ei tullut haavaa, mutta kynnen korjaantuminen on vienyt kuukausia. Joudun vähän väliä viilaamaan kynnen sivureunasta rosoisuutta ja leikkamaan kynsipiikkiä pois kun kynsi on hieman kasvanut. Toivon, että jouluksi pääsen kynsiasiasta kuiville.
Räkätti Pahanilmanlintu
Minulle on tullut vaikutelma, että (melkein?) kaikilla on kynsissä ongelmia. Minulla kahden sormen kynsi on iät ajat ollut pituussuunnassa halki.Kynsivallista kärkeen asti näkyy ohut viiva. Uutta kasvaa, mutta sekin on juuresta asti halki. Ei se muutoin erityisemmin haittaa, mutta melkein päivittäin pitää viilalla pyöristellä keskelle kynttä halkeaman reunoille ilmestyviä kulmaröpelöitä, jotka helposti takertuvat kankaisiin.
Lähetä kommentti