tiistai 9. marraskuuta 2021

Muistot

 

Vanhat 50-lukulaiset mestarirunoilijat viedään meiltä nyt kaikki. Surullista, minulle he ovat olleet hyvin tärkeitä. Pitkälti heidän johdattelemana olen runouteen kasvanut.

Lyhyessä ajassa ovat keskuudestamme poistuneet Lars Huldén, Claes Andersson, Aila Meriluoto, Sirkka Selja, Jukka Virtanen ja Sirkka Turkka, proosan puolelta Christer Kihlman, Veijo Meri, Antti Hyry ja Jörn Donner. Eikä kovin paljon enempää ole vuosia siitäkään, kun lähtövuorossa olivat Bo Carpelan, Lassi Nummi ja Paavo Haavikko.

Tänään oli lähtövuorossa Kirsi kunnas.

Kunnas muistetaan ensisijaisesti lastenrunoilijana, notkeana riimittelijänä ja suomentajana. Hän jos joku osasi loruissaan antaa vapaan vallan kekseliäille kielellisille päähänpistoilleen. Monta sukupolvea lapsia on varttunut hänen fantasiansa kyydissä. Olen itse lukenut ääneen Kunnaksen tarinoita ja loruja varmaankin enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan tuotteita niinä vuosina, kun oli minun itseni aika lukea omalle lapselleni.

Oli Kunnas muutakin kuin lastenrunoilija, varsinkin varhaistuotannossaan. 50-lukulaisena modernistina hän edusti maltillista linjaa, jolla rytmit ja kielikuvat olivat lähellä perinteistä runoutta mutta samalla kuitenkin uudenlaista ilmaisua hakien. Minulla oli ilo muutaman kerran tavata Kunnas yhteisen tuttavaseurueen siivellä Pentinkulman päivillä Urjalassa, jossa hän miehensä Jaakko Syrjän kanssa oli vakituinen vieras ainakin vielä 90-luvulla. Taisipa sama toistua kerran tai pari Mukkulassakin.

Mestarit poistuvat, onneksi tekstit jäävät ja niiden mukana muistot.


 

 

 

2 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Meillä oli varsinkin Hanhiemon iloinen lipas kovassa käytössä. Muutamiin runoihin tein jopa sävelen. Tottahan myös Kunnaksen muut runot. "Olen tunteellinen siili"...

Roope D kirjoitti...

Niin, ja aika pitkälle voi käännöskirjojakin pitää Kunnaksen omina runoina. Sen verran omintakeisia ne ovat, että alkuperäinen ei käännöksen läpi paljonkaan maistu.