Jouduin
laivaristeilylle. Sen verran reppana olen, etten keksinyt mitään tekosyytä eli
vaihtoehtoista totuutta, jolla olisin voinut kieltäytyä. Seurue tuntui
viihtyvän hyvin, minä vain pätkittäin. Se saattoi näkyä naamasta.
Noutopöydät
aiheuttavat kummallisen ahneusrefleksin. Vaikka tietää sen lukemattomista
määristä hotelliaamiaisia ja on päättänyt varoa, silti tosipaikan tullen repsahtaa.
Tulee pistetyksi iso läjä leikkeleitä leivän päälle ja syödyksi ylimääräinenkin
kananmuna. Ja ne paistetut prinssinakit, joita ei koskaan muulloin tule
syödyksi ollenkaan paitsi noutopöytäaamiaisella. Ähky olo aamusta alkaen. Ja
vielä ähkympi päivällisen jälkeen.
Kauan
sitten kerrottiin tarinoita, että saksalaiset ovat kovia keräämään laivojen
noutopöydistä isot määrät sapuskaa mukaansa. Kaverini Kettunen kertoi kerran
70-luvulla itse nähneensä tapauksen, jossa saksalainen oli kerännyt ison
muovipussillisen täyteen laivan noutopöydän antimia. Ovella pois lähtiessä
tarjoilija oli yllättänyt kysymällä, unohtuiko juoma, ja kaatamalla sitten
kannullisen maitoa ruokien päälle muovipussiin. - Liekö ollut tosi tapaus vai
Kettusen levittämä kaupunkitarina?
Yökerho
on minun asteikollani vihoviimeisiä paikkoja, johon voin joutua. Nyt olen
sellaisessakin taas käynyt ja jopa tanssinut. Villiä menoa, voi voi!
Sauna
on minun asteikollani huomattavasti miellyttävämpi paikka. Nyt sellainenkin oli
tarjolla, mutta ei se ollut läheskään yhtä leppoisaa kuin saunominen kesäkotini
rantasaunassa Längelmävedellä. Kuva antanee lukijalle osviittaa siitä, mitä
tarkoitan.
Ensi
vuonna tuo risteily on tarkoitus uusia samalla seurueella. Täytyypä keksiä
tekosyy ajoissa.
(Kuva:
Riikonen Simo, Mäntän kuvataideviikot 2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti