Taas meitä järkytetään.
Ikiaikaisen turvallinen
luterilainen maailmankuvamme uhkaa luhistua. Syyllinen on tietysti taas se sama
kuin aina, peruskoulu. Nyt siellä puuhataan lapsille tasa-arvoa ja neutraalia
sukupuolitietoisuutta.
Haiskahtaa poliittiselta feminismiltä.
Sitä kammotkaamme! Ja kansa kammoaakin, on kuulunut raivokasta vastustusta.
Siihen ovat reagoineet jopa sellaiset, joita mikään ei ole tuntunut
järkyttävän, ei kasvava rasismi, ei edes ääriliikkeiden väkivalta. Nyt löytyi
asia, joka ei enää jättänyt kylmäksi. Netti paukkuu raivokkaasta
vastustuksesta.
= =
=
Edellä yritän käyttää
vaikeaa tyylikeinoa nimeltä ironia. (Tämän infon suuntaan blogin satunnaisille
lukijoille, vakituiset lukijat huomaavat se kyllä itsekin.)
En järkyty
tasa-arvopyrkimyksistä. En edes ole luterilainen. Olin kyllä lapsuuteni ja
nuoruuteni, rippikoulunkin kävin mutta sitten lopetin. Olen sekulaari.
Olen aikuisiällä nähnyt
läheltä traagisia tapauksia, joissa kyse on juuri tästä, poikkeavista
sukupuoli-identiteeteistä. Pidän hyvänä tavoitteena, että peruskoulu pyrkii
tässäkin asiassa pääsemään tilaan, jossa ketään ei leimata omituiseksi
henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Pintataso on jo aikoja sitten
saavutettu, enää ei ole tyttöjen lankakäsityötä ja poikien puukäsityötä. Mutta
tämän lisäksi on vielä muutakin.
Kuvassa luterilaista naisia
ja nuoria koskevaa sukupuoli- ja tasa-arvo-oppia. En ole huomannut, että
kansankirkko olisi tällaisesta irtiottoakaan tehnyt. 72,9 % kansasta kuuluu
Martti Lutherin nimeä kantavaan ja uskontunnustuksen sisältävään järjestöön.
Myönnän, että tässä
kärjistän asiaa. Ihan tahallani. Mistä lienen mallin ottanut?
4 kommenttia:
Luitko itse opuksen? Siinä tällaisen itsestäänselvyyden (eli vähemmistön suojelun) lomassa esitetään mm. eräänlaista taannehtivaa moralisointia opetukseen - johon esittämäsi Luther-teksti sopii ihan hyvin. Asioista, joista hienotunteisuudella ja ymmärryksellä saadaan paljon hyvää aikaan, aletaan suurennellen pitää meteliä. Kaiken seksualisoiminen ei voi olla asian ratkaisu.
Kari, luin kyllä tekstin. Se tuli tutuksi jo työstämisvaiheessa - ei kuitenkaan niin että olisin osallinen sen tekemiseen. - Näyttää siltä, että katson aihetta kovasti erilaisesta näkökulmasta kuin sinä. En ryhdy siitä enemmälti kiistelemään, mutta avaan lyhyesti näkökulmaani.
Minulle aihe on paljon laajempi kuin jokin koulun sisäinen kohteliaisuusasia. Näen tarpeelliseksi tyttöjen ja erilaisten vähemmistöjen kasvattamisen siten, että heiltä poistuu alusta asti se jonkinlainen "jarru", jolla he itse säätävät itsensä vähän syrjään maailman vaikutusvallan valtateiltä. Poikkeuksia toki on.
Maailman väkevin vaikutusvalta on ikimuistoisista ajoista kuulunut ikääntyville valkoihoisille, ennakkoluuloisille lihaa syöville isovatsaisille väsähtäneille heteroseksuaalisille varakkaille miehille. Siis jotakuinkin sellaisille kuin minä.
Näen, että tulevaisuus tällaisessa ohjauksessa on huono. Katsopa vain, millaisia pyrkyreitä nytkin on näkyvissä pitkin maailmaa.
Muutoksen edistämiseksi olisi hyvä, että jopa suomalainen koululaitos (monessa suhteessa huippuluokan edelläkävijä) poistaisi itsestään viimeisiäkin lukkiutumia. Se vaatii tietoista tukemista niille lapsille, jotka jättävät itsensä vähän syrjään. Sellaisia on monenlaisia ja monista syistä. Tyttöjä, maahanmuuttajia, erilaisia vähemmistöjä, joista osa on lapselle itselleen hyvin piinallisia ja salassa pidettäviä. Nämä pitäisi saada oikeasti tasa-arvoisiksi, sellaisiksi, joiden ei tarvitsisi jarrutella oman laatunsa ilmaisua enemmistöjen torjunnan pelossa.
Olen itse aikoja sitten muuttanut vaalikäyttäytymistäni. Äänestän ehdokasta, joka on mahdollisimman monelta ominaisuudeltaan täysin erilainen kuin minä. Nuori, nainen, kielelliseen, etniseen, seksuaaliseen tai muuhun vähemmistöön kuuluva. En odota, että hän valituksi tultuaan järjestää lisää etuja minulle tai minun kaltaisilleni. Meillä on etuja jo aivan riittävästi.
Uskon, että tasa-arvoiseksi kasvatettu nuori sukupolvi (varsinkin naiset) osaa hakea ajatteluunsa uudenlaisia aineksia. Pitäisi osata kääntää näkökulmat ylösalaisia ja nähdä maailma uudella tavalla.
Peruskoulun uusi tasa-arvoa ja neutraalia sukupuolitietoisuutta hakeva tavoite on askel tähän suuntaan, siirtymistä perinteisistä heteronormatiivisista lutherilaisista äijäasenteista yhä kauemmaksi. Se ei ole mikään sisäisin järjestyssäännöin hoidettava hienotunteisuuskysymys vaan syvästi periaatteellinen kulttuurinen muutostavoite.
Hyvä Dessu! Barrikadeille.....
Hyvä Dessu!
Lähetä kommentti