Olen
miettinyt, miten selittäisin itselleni oudon muutoksen itsessäni. Menisikö
selitys ehkä sillä samalla asenteella, josta kirjoitin edellisessä
blogikirjoituksessani?
Ei
ihan tunnu menevän. Tarvitaan jotain muutakin selitystä.
Kyseessä
ovat lukemismieltymykset ennen ja nyt.
Kaksikymppisenä
suuria kirjailijasuosikkejani olivat mm. Hermann Hesse, Romain Rolland ja Hannu
Salama. Puhumattakaan Henry Milleristä. Nyt ei oikein mitenkään viitsisi ruveta
uudestaan lukemaan niitä.
Kaksikymppisenä
luin mutta en erityisemmin innostunut esim. Kalevalasta, Dostojevskistä ja
Stefan Zweigista. Puhumattakaan Aaro Hellaakoskesta. Nyt haluan alituisesti
palata näihin.
Miten
tässä näin on päässyt käymään?
3 kommenttia:
"Tääll' ukkoina jo syntyy sylilapset..." Nimittäin tuo sinun vanhuuden listasi on lähellä minun nuoruuden listaani. Hellaakoski tuli jo koulupoikana, ja kirjoitin ylioppilasaineenkin hänestä. Kouluajoista lähtien olen myös käyttänyt hänen tekstejään musiikin osana.
"Vanhakin nyt nuortuu..." Päteekö myös toiseen suuntaan? Onko minun nuoruuden listani lähellä sinun varttuneen iän listaasi?
No eipä oikein, ehkä vain Hesse saattaisi olla mukana. Runoutta luen useimmiten oma hyöty mielessä, että joskohanhan löytyisi jotain tärveltävää. Mutta ylivoimaisesti suurin osa lukemistani teksteistä on kyllä tieteitten puolelta..
Lähetä kommentti