perjantai 4. maaliskuuta 2016

Sitä se ikä teettää



Olen miettinyt, miten selittäisin itselleni oudon muutoksen itsessäni. Menisikö selitys ehkä sillä samalla asenteella, josta kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani?

Ei ihan tunnu menevän. Tarvitaan jotain muutakin selitystä.

Kyseessä ovat lukemismieltymykset ennen ja nyt.

Kaksikymppisenä suuria kirjailijasuosikkejani olivat mm. Hermann Hesse, Romain Rolland ja Hannu Salama. Puhumattakaan Henry Milleristä. Nyt ei oikein mitenkään viitsisi ruveta uudestaan lukemaan niitä.

Kaksikymppisenä luin mutta en erityisemmin innostunut esim. Kalevalasta, Dostojevskistä ja Stefan Zweigista. Puhumattakaan Aaro Hellaakoskesta. Nyt haluan alituisesti palata näihin.

Miten tässä näin on päässyt käymään?



3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

"Tääll' ukkoina jo syntyy sylilapset..." Nimittäin tuo sinun vanhuuden listasi on lähellä minun nuoruuden listaani. Hellaakoski tuli jo koulupoikana, ja kirjoitin ylioppilasaineenkin hänestä. Kouluajoista lähtien olen myös käyttänyt hänen tekstejään musiikin osana.

Roope Dessutom kirjoitti...

"Vanhakin nyt nuortuu..." Päteekö myös toiseen suuntaan? Onko minun nuoruuden listani lähellä sinun varttuneen iän listaasi?

Kari Rydman kirjoitti...

No eipä oikein, ehkä vain Hesse saattaisi olla mukana. Runoutta luen useimmiten oma hyöty mielessä, että joskohanhan löytyisi jotain tärveltävää. Mutta ylivoimaisesti suurin osa lukemistani teksteistä on kyllä tieteitten puolelta..



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...