keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Tarkemmin ajatellen



Egon Friedell siteeraa Uuden ajan kulttuurihistorian alkusivuilla Ralph Waldo Emersonia tavalla, joka pistää blogikirjoittajan tunnistelemaan itseään ja puuhasteluaan. Luulen, että minä en ole ainoa.

"Lausu tänään julki se, mitä tänään ajattelet, ja julista yhtä huolettomasti huomenna, mitä huomenna ajattelet, joskin se, mitä edellisenä päivänä olet sanonut, on täydessä ristiriidassa sen kanssa. Johdonmukaisuus on peikko, joka kummittelee vain ahtaissa aivoissa."

Kun joskus tulee luetuksi omia vanhoja blogitekstejään, tulee vastaan juttuja, joita ei voi kuin ihmetellä. Mitähän olen tuossakin ajatellut? Taidanpa deletoida koko kirjoituksen.

Häpeän tunteen voi yrittää kumota siteeraamalla suurta periaatteen miestä Pontius Pilatusta, joka sanoi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin." Se on niin ylittämättömän suoraselkäisesti ajateltu, että sitä siteerasi Nummisuutareiden lukkari Sepeteuskin.

Amerikassa kaikki on tunnetusti joustavampaa. Marx sanoi: "Nämä ovat periaatteeni, ja ellette satu pitämään niistä, voin kyllä vaihtaa niitä."  (siis Groucho Marx, ei Karl). Täytyy myöntää, että tällä asenteella blogin pito ja muukin elämä kävisi helpommaksi. Mutta mehän olemme eurooppalaisia, siis puritaaneja.

Vai olemmeko sittenkään. Ranskalaisen dekadenssin kuuluisin runoilija Charles Baudelaire ei ollut erityisen puritaani. Hänen mukaansa  eräs perustavaa laatua oleva oikeus oli päässyt unohtumaan, "oikeus puhua omia väitteitään vastaan".

Näitä ristiriitaisia näkökulmia muistissa pitäen luin muutaman edellisen blogikirjoitukseni. Pitkän harkinnan jälkeen kallistuin herra Pilatuksen kannalle. En deletoi, vaikka mieli tekisi.

Mutta on tässä näppäimistöä näpelöidessä syytä olla tarkka, ettei tule ylivoimaisia houkutuksia olla huomenna eri mieltä itsensä kanssa.

(Kuva:  Uuno Nurmi: Kirjoittaja / Tikanojan kotimuseo Vaasa)




3 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Näkemykseni mukaan rehellinen ihminen puhuu itsensä pussiin. Olen perustellut tätä sillä, että johdonmukaisuus ei tosiaankaan sovellu ihmisolennolle. Jatkuvasti johdonmukaisesti puhuvia ihmisiä onkin mielestäni syytä epäillä. Ainakin jostain.

Kari Rydman kirjoitti...

Eiköhän tuossa sentään ole kysymys vain siitä, että yksinkertaisetkin asiat, oliot tai ilmiöt ovat sen verran monimutkaisia, että ihminen erottaa niistä vain osan kerrallaan. On kuin sokea tunnustelisi norsua. Koko ikänsä tunnusteltuaan hän on ehkä ehtinyt julistaa, että norsu on kuin naru, tai letku, tai pylväs, tai iso telttakangas - ja ollut aina tavallaan oikeassa.

Roope Dessutom kirjoitti...

Tarkemmin ajatellen: eivät ihan pötypuheita...



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...