keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Osaamisen puute



Pärjään kohtalaisen hyvin englannilla ja saksalla. Olen tottunut käyttämään niitä työtehtävissäni. Toinen kotimainen on suorastaan intohimoni. Sitä käytän kaiken aikaa myös työtehtävien ulkopuolella niin suullisesti kuin kirjallisesti. Latinastakin muistan jotain, vaikka harjoittelu yliopiston pakollisen pron jälkeen on jäänyt vähiin.

Harmillisin puute on, että en osaa ranskaa. Sitä olisin tarvinnut työssäni. On ollut kiusallista kommunikoida ranskalaisten kanssa englanniksi. Hekin ovat usein hieman kiusaantuneita, kun joutuvat käyttämään vierasta kieltä..

Noloutta tunnen nykyisin viron kielen puutteellisesta taidostani. Olen sitä opiskellut, yliopiston peruskurssin ja jatkokurssin. Ne eivät painottuneet suulliseen kielitaitoon, mutta silti jotain pitäisi osata. Mutta opiskeluvuosien jälkeen minulla ei ole ollut käyttöä kielelle. En ole lukenut mitään viroksi, en ole puhunut kenenkään kanssa. Taito on unohtunut.

Nykynuoret saavat koulussa paremman kielitaidon kuin minun sukupolveni. He oppivat puhumaankin, minun aikanani ei. Oli pelkkää tekstin kääntämistä. Suullista oli vain tekstin ääneen lukeminen ja sanaston kuulustelu Taito tuli vasta myöhemmin ja vain niille, jotka pääsivät ulkomaille.

Eduskunnan puhemies (ps) ei osaa ruotsia. Se tuntuu nololta. Tai sitten kyseessä on puolueen ideologia, joka suhtautuu nurjamielisesti ruotsin kieleen. Sekin tuntuu nololta. Olen kaksikielisen Suomen kannattaja.



On ruotsin kielen kanssa näköjään vaikeuksia muillakin. Tavaratalo Stockmann (ei siis tavaratalo Tokmanni!) tunnetaan sekä suomenruotsalaisesta omistuksestaan että asiakaskunnastaan. Silti ei kaikki näytä onnistuvan. Vai onko vika ulkopuolisen mainostoimiston?

Sama näyttää pätevän viranomaistoiminnassa. Suomessa jokaisen viranomaisvirkaan pyrkijän pitää suorittaa ruotsin kielen tutkinto. Ei se häävi tutkinto ole vaatimustasoltaan. Näin väitän omasta kokemuksesta. Suomenkielisellä on tunnetusti vaikeuksia erottaa soinnilliset ja soinnilliset konsonantit (k ja g  / p ja b  /  t ja d). Suomenkielisen korvassa ne kuulostavat jokseenkin samanlaisilta. Mutta ruotsinkielisen korvassa niillä on selvä ero. Valitettavasti.




4 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Korostettaessa kielitaidon merkitystä vaikkapa lukioikäisille on syytä huomauttaa, ettei pelkkä kielitaito riitä kovinkaan monessa ammatissa. Kielitaidosta voi olla hyötyä mikäli hallitsee jonkun muun tarpeellisen taidon.

Anonyymi kirjoitti...

siinä kuvassahan on kaksi virhettä!

Roope Dessutom kirjoitti...

Pätee kyllä ammatilliseen kielitaitoon. Mutta on myös yksityiselämän kielitaito. Voi vaikkapa käydä flaksi, kun osaa puhua kieltä. Voin todistaa.

Virheitä on, molemmissa kuvissa.

Anonyymi kirjoitti...

nykynuorten kielitaito - hmm, miten sen nyt ottaa. Ruotsia suurin osa ei osaa ollenkaan, vaikka tunneilla istuvat. Periaatekysymys nääs. Englanti sujuu hienosti, suullisestikin! Mutta sitten muut kielet... Alle 40 % enää lukee lukiossa englannin lisäksi jotain muuta vierasta kieltä. Onhan se tietysti hyvä, että yhtä kieltä osataan hyvin, mutta kovin suppeaksi kielitaito mielestäni menee, kun enemmistö opiskelee vain ja ainoastaan englantia.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...