Missä
olit, kun - -
Taas
sain vastata tuttuun kysymykseen. Tällä kerralla se jatkui näin: " - - kun kuulit Olof Palmen
murhasta?"
Se
on hyvä ja tarpeellinen kysymys. Vastauksen miettiminen jäsentää hyvin ajan
kulumista. Maailman näkee omituisella tavalla erilaisesta näkökulmasta kuin
tavallisesti. Oli aika ennen sitä, on aika jälkeen sen. Tulee kiintopiste,
jossa maailma muuttui.
Minun
oli helppo vastata esitettyyn kysymykseen. Muistan hetken tarkasti.
Olin
juuri herännyt, oli vapaapäivän aamu, lauantai tai sunnuntai. Aamukahvi oli
keittimessä. Hain sanomalehden postiluukusta, avasin radion, ja silloin sen
kuulin.
Se
oli tyrmistyttävä uutinen. Kaiken lisäksi olin juuri samana iltana lähdössä
laivalla Tukholmaan työmatkalle.
Olin
jopa päässyt kättelemään Palmea, kun kymmenkunta vuotta aikaisemmin asuin
Tukholmassa ja huomasin ohi kulkiessani, että hän esiintyy jossakin
vaalitilaisuudessa. Siis vähän kuin tuttu mies. Ja tuttu murhapaikka, sitä
katua olin vuosikaudet kulkenut. Tuttu elokuvateatterikin, siellä olin istunut
lukemattomat kerrat.
Olen
kai erikoisen paikallaan pysyvää sorttia oleva ihminen, sillä samassa
työhuoneessa olen saanut tiedon myös monista muista tyrmistyttävistä
tapahtumista:
·
Kun Estonia upposi. Taas aamukahvi jäi juomatta, kun uutisvyöry
vei huomion. Töihin lähtemien meinasi unohtua.
·
Kun kaksoistornit romahtivat. Olin lataamassa jotain elokuvaa
dvd:ltä katsottavaksi, kun television suora lähetys vei huomion. Ensin
ihmettelin, mikä fiktio on menossa.
·
Kun John Lennon murhattiin. Silloin en heti päässyt järkyttymään,
kun oli muuta kiireellistä menoa. Vasta myöhään yöllä repesi.
·
Kun Kekkonen kuoli. Lähdin siitä paikasta aamukävelylle kohti
Tamminiemeä. Halusin muistoksi valokuvan suurmiehen kodista surupäivänä. Siellä
oli paljon väkeä samanlaisissa tunnelmissa. Mestarivalokuvaaja Kalle Kultala
teki työtään vieressä, kun kuviani otin. Liitteenä yksi. Kun tarkkaan katsoo, näkyy yksinäinen kynttilä ikkunalla.
Presidentti
Kennedyn murhan aikaan olin 13-vuotias. Muistikuva ei ole kirkas, mutta
väittäisin, että kuuntelin huoneessani matkaradiosta Kaleidoskooppi-nimistä
pop-musiikkiohjelmaa, kun se keskeytettiin suuren uutisen vuoksi.
Prinsessa
Dianan kuolemasta sain tiedon kesäasuntoni radiosta. Taas oli aamukahvin kanssa
ongelmia. Tuli muisto, että vuosisadan rakkaustarinan alkua eli Charlesin
ja Dianan häitä seurasin niinkin epätodennäköisessä paikassa kuin
Neuvostoliitossa. Olin Gruusian (nyk. Georgia) pääkaupungissa Tbilisissä
istumassa iltaa valuuttabaarissa, ja siellähän tuli baarimikon televisiosta
suora lähetys Lontoosta.
1 kommentti:
Minä näen aivan selvästi silmissäni vieläkin hetken missä olin, kun radiosta tuli tieto John Kennedyn kuolemasta. Samoin tieto Elviksen kuolemasta. Näissä molemmissa tilanteissa olin lapsuudenkodissani.
Roosa
Lähetä kommentti