Pärjään
kohtalaisen hyvin englannilla ja saksalla. Olen tottunut käyttämään niitä
työtehtävissäni. Toinen kotimainen on suorastaan intohimoni. Sitä käytän kaiken
aikaa myös työtehtävien ulkopuolella niin suullisesti kuin kirjallisesti.
Latinastakin muistan jotain, vaikka harjoittelu yliopiston pakollisen pron
jälkeen on jäänyt vähiin.
Harmillisin
puute on, että en osaa ranskaa. Sitä olisin tarvinnut työssäni. On ollut
kiusallista kommunikoida ranskalaisten kanssa englanniksi. Hekin ovat usein
hieman kiusaantuneita, kun joutuvat käyttämään vierasta kieltä..
Noloutta
tunnen nykyisin viron kielen puutteellisesta taidostani. Olen sitä opiskellut,
yliopiston peruskurssin ja jatkokurssin. Ne eivät painottuneet suulliseen
kielitaitoon, mutta silti jotain pitäisi osata. Mutta opiskeluvuosien jälkeen
minulla ei ole ollut käyttöä kielelle. En ole lukenut mitään viroksi, en ole
puhunut kenenkään kanssa. Taito on unohtunut.
Nykynuoret
saavat koulussa paremman kielitaidon kuin minun sukupolveni. He oppivat
puhumaankin, minun aikanani ei. Oli pelkkää tekstin kääntämistä. Suullista oli
vain tekstin ääneen lukeminen ja sanaston kuulustelu Taito tuli vasta myöhemmin
ja vain niille, jotka pääsivät ulkomaille.
Eduskunnan
puhemies (ps) ei osaa ruotsia. Se tuntuu nololta. Tai sitten kyseessä on
puolueen ideologia, joka suhtautuu nurjamielisesti ruotsin kieleen. Sekin
tuntuu nololta. Olen kaksikielisen Suomen kannattaja.
On
ruotsin kielen kanssa näköjään vaikeuksia muillakin. Tavaratalo Stockmann (ei
siis tavaratalo Tokmanni!) tunnetaan sekä suomenruotsalaisesta omistuksestaan
että asiakaskunnastaan. Silti ei kaikki näytä onnistuvan. Vai onko vika
ulkopuolisen mainostoimiston?
Sama
näyttää pätevän viranomaistoiminnassa. Suomessa jokaisen viranomaisvirkaan
pyrkijän pitää suorittaa ruotsin kielen tutkinto. Ei se häävi tutkinto ole
vaatimustasoltaan. Näin väitän omasta kokemuksesta. Suomenkielisellä on
tunnetusti vaikeuksia erottaa soinnilliset ja soinnilliset konsonantit (k ja
g / p ja b / t ja
d). Suomenkielisen korvassa ne kuulostavat jokseenkin samanlaisilta. Mutta
ruotsinkielisen korvassa niillä on selvä ero. Valitettavasti.
4 kommenttia:
Korostettaessa kielitaidon merkitystä vaikkapa lukioikäisille on syytä huomauttaa, ettei pelkkä kielitaito riitä kovinkaan monessa ammatissa. Kielitaidosta voi olla hyötyä mikäli hallitsee jonkun muun tarpeellisen taidon.
siinä kuvassahan on kaksi virhettä!
Pätee kyllä ammatilliseen kielitaitoon. Mutta on myös yksityiselämän kielitaito. Voi vaikkapa käydä flaksi, kun osaa puhua kieltä. Voin todistaa.
Virheitä on, molemmissa kuvissa.
nykynuorten kielitaito - hmm, miten sen nyt ottaa. Ruotsia suurin osa ei osaa ollenkaan, vaikka tunneilla istuvat. Periaatekysymys nääs. Englanti sujuu hienosti, suullisestikin! Mutta sitten muut kielet... Alle 40 % enää lukee lukiossa englannin lisäksi jotain muuta vierasta kieltä. Onhan se tietysti hyvä, että yhtä kieltä osataan hyvin, mutta kovin suppeaksi kielitaito mielestäni menee, kun enemmistö opiskelee vain ja ainoastaan englantia.
Lähetä kommentti