Kiertelin
taas antikvariaateissa. Tavoitteeni oli löytää kiinnostavaa suomalaista
nykykirjallisuutta. Yhdyssanan alkuosa ´nyky-´ tarkoittaa minulle suunnilleen
tätä menossa olevaa vuosituhatta.
Nykykirjallisuus ei ole vahvinta osaamisaluettani. Tuttavat pitävät minua snobina, kun painopisteeni on
klassikoissa. Olen hieman kranttu ja epäluuloinen uuden kirjallisuuden
suhteen.
Ei se ihan
pidä paikkaansa. Olen kyllä lukenut uuden kirjallisuuden selvät
klassikkoainekset, sellaiset kuin Kjell Westö, Ulla-Lena Lundberg, Monica
Fagerholm, Rosa Liksom, ja pitänyt niistä kovasti.
Mutta epäluuloni kohdistuu yleistävästi siihen kirjallisuuden valtalajiin,
jonka aihepiirinä ovat nuoren miehen ryyppyreissut ja seksiseikkailut ja muut
kohteltamiset. Siitä sortista olen saanut kyllikseni, ei enempää, kiitos.
Negatiivinen asenteeni on varmaankin sitä kuuluisaa varttuneessa iässä olevan miehen masennusta, kun ei itse enää osaa samastua kirjan nostattaviin tunnelmiin. Ohi mennyttä elämää - ellei sitten viettelys vielä osu kohdalle. Niinkin kuulemma voi käydä.
Negatiivinen asenteeni on varmaankin sitä kuuluisaa varttuneessa iässä olevan miehen masennusta, kun ei itse enää osaa samastua kirjan nostattaviin tunnelmiin. Ohi mennyttä elämää - ellei sitten viettelys vielä osu kohdalle. Niinkin kuulemma voi käydä.
Seuraan
kyllä tarkasti uuden kirjallisuuden esittelyä lehdistä ja blogeista. Minulla on
muutama luottokriitikko, joiden näkemykseen uskallan luottaa. Hyvin harvoin
esiin nousee sellaista uutuuskirjailijaa, jonka ensiteos herättää
kiinnostuksen. Mutta minähän olen kranttu ja epäluuloinen.
Onko
kirjallisuudella ylipäätään enää samaa funktiota yhteiskunnassa kuin ennen?
Ilmestyykö uusia kirjoja, jotka kohahduttavat, anatavat aineksia ajatteluun,
muuttavat maailmaa? Ennen oli. Nuori Mika Waltari nousi esiin boheemiälykkönä.
Vasta myöhemmin hän siirtyi raskassoutuiseen historiaepiikkaan. Missä ovat
kirjallisuuden ja muun taiteen nykyiset kapinalliset? Voiko joku alaa paremmin
tunteva blogin lukija suositella jotakin?
Divarikierrokseni
ei tuottanut yhtään osumaa. Ei kierros silti hukkaan mennyt. Mukaan löytyi
muutama oikein kiinnostava kirja, kuvassa niistä kiinnostavin. Ei se ihan nyky-
ole mutta ei aivan umpivanhakaan. Ilmestymisvuosi on 1961. Tuttu runoilija
mutta minulle aiemmin tuntematon teos.
6 kommenttia:
Kyllä nyt aika depressiiviseltä todella vaikutat. Ja ehkä sitä tautia pitäisi hoitaa muutoin kuin antikvariaateissa käymällä tai lukemalla... Mutta mitä tuumaat Jussi Valtosen voittajaromaanista, onko tuttu? Sehän on tätä aikaa eikä siinä rellestetä. Tai nämä hienot naisrunoilijat, esim. Pauliina Haasjoki, jota saa todella yrittää ymmärtää? Meillä ikääntyvillä miehillä on vielä paljon voitettavaa tässäkin maailmassa eikä vain siinä vanhassa joka onneksi tai ikävä kyllä meni jo.
Kokeile maahanmuuttajia: Hesarin esikoisromaanikisan voittaja "Kissani Jugoslavia" kirjailijan nimi on Pajtim Statocvi tai jotain sinne päin ja Hassan Blasim "Irakin purkkajeesus". Antavat uutta perspektiiviä ja ovat hyviä kirjoja. Tämä ei ole suomalainen kirjailija, mutta kokeile David Forster Wallacea, aloita esseistä, joita on suomennettu nimellä "Hauskaa, mutta ei koskaan enää" ja sitten voikin siirtyä lukemaan "Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja". Kirjailija muuten tappoi lopulta itsensä. Jussi Valtosesta tulee liiaksi mieleen Jonathan Franzen, Franzen on vaan parempi. Sivistykseni pahimmat puutteet (niitä on paljon) liittyvät vanhempaan runouteen.
Kaisa Kettu ja Sirpa Kähkönen; molemmilta lähihistoriakertomuksia.
Myöskin Kerstin Ekman loistaa upeilla kertomuksillaan; yhteiskuntahistoriaa nekin kaikki. Ja hänen teoksensa pitää lukea alkuperäiskielellä eli siis ruotsiksi. Ei missään nimessä käännettyinä.
Kirjoja voi lukea aina vaan uudestaan ja joka kerta se on aivan erilainen kokemus.
//Eija
Monia kiinnostava suositusta tuli. Kiitos niistä.
Kaksi vanhastaan tuttua oli joukossa: Sirpa Kähkönen, Kerstin Ekman. Ja ruotsiksi luen ruotsinkieliset kirjat, totta kai. Kieli on hyvin hallinnassani.
Jussi Valtonen on erikoinen tapaus. Kaksi luottokriitikkoani antaa siitä täsmälleen vastakohtaiset arviot. Toinen kehuu taivaisiin, toinen haukkuu lyttyyn. Sellainen herättää mielenkiinnon.
Itse keräämälläni kiinnostavien teosten listalla oli valmiina jo tuo Kissani Jugoslavia. Siitä olen saanut hyvin myönteisen mielikuvan.
Muut ehdotetut ovat vieraampia, toki nimeltä tuttuja. Pistän kaikki listalle odottaman tilaisuutta etsiä käsiin...
Lisää ehdutuksia saa tulla, olisin kiitollinen.
Dessu
Ruotsin nykykirjailijoista olen erityisen tykästynyt Torgny Lindgreniin ja suosittelen mielelläni miestä muillekin. Teokset sijoittuvat pääosin Ruotsin pohjoiselle maaseudulle, mutta ihan hyvin näitä ihmisiä voisi tavata vaikka Koillismaalla. Pohjoista maagista realismia tai jotain sinne päin.
Sinttu
Olen Sintun kanssa samaa mieltä Torgny Lindgrenistä. Donna Tarttin Tikli on jakanut mielipiteitä, minä nautin kirjasta, vaikka se kuuluukin osastoon tiiliskivet. Alice Munro on aina kiinnostava. Michael Cunninghamin Tunnit. Bruno K. Öijerin runot. Knausgård on sitten oma juttunsa, sitä joko inhoaa tai rakastaa. Näin alkuun.
Lähetä kommentti