On kaksi
erilaista tapaa katsoa ja nähdä.
Ensimmäinen
tapa on nähdä syvälle.
Toinen tapa
on nähdä nurkan taakse.
Ensimmäinen
tapa on jokseenkin täysin naisten hallinnassa. Mitä enemmän elämänkokemusta,
syvemmälle näkee. Vanhat naiset ovat aivan suvereeneja. Katse näkee syvälle
ihmiseen, hänen laatuunsa, hänen mieleensä, hänen sieluunsa. Ja oivaltaa siitä
paljon.
Toinen tapa
näkee keinoja, konsteja, taktiikoita, strategioita, mahdollisuuksia. Ne ovat
enimmäkseen miesten hallinnassa. Niillä pärjätään hallinnossa, politiikassa,
talouselämässä, juridiikassa, sodassa.
Tai sitten ei pärjätä, koska konstit ja ideologiat ovat aina samat,
vuosisadasta toiseen. Taktikointi, kilpailu, voittaminen, valta, voima, kunnia,
rautaa rajalle. - Tämä on edelleen maailman valtavirta.
Ensimmäinen
tapa sen sijaan etsii kaiken aikaa uutta, kertakäyttöistä. Taitoaan voi
kehittää. Oivalluksen herkkyyttä saa taiteista, musiikista, kuvataiteista,
teatterista, elokuvasta, kirjallisuudesta, varsinkin runoudesta. - Tähän
pitäisi päästä.
Näin luulen.
En tiedä.
10 kommenttia:
Kauniisti kirjoitettu, mutta tuosta sukupuolijaosta en ole samaa mieltä.
Heidi, en minäkään. Mummuni kääntyy haudassaan.
//Eija
Kummallista, yllättävää...
Voiko siis kirjoitukseni lukea eri tavalla kuin tarkoitin? Kirjoitus sai virikkeensä erään iäkkään naisen osoittamasta viisaudesta, jota pääsin äskettäin läheltä havainnoimaan. Se ilmeni nimenomaan tuolla "ensimmäisellä tavalla".
Tuolla "toisella tavalla" - miehisellä tavalla - hoidettuna siitä olisi syntynyt konflikti.
Tavoitteeni oli siis kertoa ihailusta sellaista ovelaa viisautta kohtaan, jota yleensä pidetään naisellisena ominaisuutena ja jonka mielelläni näkisin opittavan sielläkin, missä asiat perinteisesti hoidetaan karskimmin keinoin.
Kommenteista päätellen en siis onnistunut. Harmi.
Dessu
Ps. ei se ole naisten taito, vain näkevien. Ja siihen tarvitaan se neulansilmä, siis kulku mahdottoman kautta.
Onnistuit, mutta protestoimme ainoastaan sitä, että tuo syvälle näkeminen olisi vain feminiininen ominaisuus. Jopa Dessu kirjoituksissaan käyttää usein ensimmäistä tapaa. Dessu on kai kuitenkin mies.
Mikä on tämä ihastuttava kuva?
Kuvassa on bloginpitäjän äiti (pikkutyttö), mummo (keskellä) ja isomummo (oikealla) 1920-luvun lopussa.
Anteeksi uteliaisuus vielä, mutta nuori nainen vasemmalla on vähiten totinen. Johtuneeko ilme sitten kaffin (muka?) kaatamisesta tassille, vai yleisestä nuoruudesta? Mutta tällaiset kuvat ovat aina niin viehättäviä, ja herättävät mielessä tarinanpoikasia.
Todella ihana kuva. Minulla on seinällä kehystettyinä iso-isovanhempien ja mummien ym. kuvia. Ihmeen paljon niiden vuosikymmenien aikana on valokuvia otettu.
Roosa
Vähemmän totinen ilme oli luonteenomainen tälle heenkilölle nimeltä Aune, isoäitini sisarelle. Hän oli poikkeuksellisen suulas, isoääninen ja nauravainen. Tunsin hänet hyvin loppuun asti. Hän kouli 95-vuotiaana vuonna 2001.
Luonteenomaista oli, kun paikallislehti haastatteli häntä 90-vuotispäivänä, että hän halusi päästä tanssimaan juhlan kunniaksi polkkaa, mutta kavaljeeria ei ole. Samanikäiset miehet ovat kuolleet eivätkä nuoremmat osaa.
Dessu
Lähetä kommentti