tiistai 20. tammikuuta 2015

Siivoamisen viisaus





Elämä ei ole pelkkää juhlaa ja ruusuilla tanssimista. Se on myös tiskausta ja siivousta.

Tein suursiivouksen. Ei ollut nytkään mukavaa. Ajatus moiseen ryhtymisestä ei tietenkään ollut omani. Sen antoi tuttavapariskunta, joka on tulossa yökylään. Puhelimessa asiasta sovittaessa minua hienovaraisesti muistutettiin siivoamisen tärkeydestä, sillä pariskunnan miespuolinen jäsen kärsii pölyallergiasta. Muistiin oli jäänyt, että edellisellä vierailulla oli ilmennyt pölyhaittoja.

Mikähän siinä on, että tiskaus- ja siivoustouhu ei minulle maita. Kädet kastuvat ja selkä rasittuu. Olen jostakin päässyt käsitykseen, että samasta vaivasta kärsii moni muukin. Oliko se peräti niin, että se on miehille tyypillinen vamma? Ja minä kun pyrin johdonmukaisesti olemaan epätyypillinen mies, pikkuisen feministiseen suuntaan ajatteleva. Mutta on siivoaminen hankala asia feministipiireissäkin, tosin eri syistä. Mutta silti tässä on ristiriita.

Suhtaudun myrkyllisesti ns. elämänhallintakirjallisuuteen. Sellaista vyöryy esiin antamaan positiivista asennetta kaikkien kuviteltavissa olevien ongelmien ratkaisemiseksi. Ihan kuin kiusallaan sunnuntain HS julkaisi Anna-Stina Nykäsen kirjoituksen uudesta kirjasta, jonka aiheena on siivous. Sen nimi on "Leppoisa opas huusholliin". En malttanut olla lukematta kirjoitusta, kun aihe oli minulle juuri sillä hetkellä harmillisen ajankohtainen.

"Siivotessa aivot ovat vapaat", julistaa jutussa haastateltu oppaan kirjoittaja. "Kotitöiden toisteisuus on niiden siunaus ja kirous", filosofoidaan toisessa kohdassa. Yllättäen huomaan, että kirja sisältää myös teoriaosuuden. Siinä asunto jaotellaan 1) transitorisiin alueisiin ja 2) pysyviin alueisiin. Tämä kohta lisäsi kiinnostustani.

Transitorisia alueita ovat määritelmän mukaan tiskiallas, olohuoneen pöytä ja eteisen kaappi. Niissä tavaran pitäisi liikkua koko ajan. Kun kamaa kertyy, se raivataan pois, ja uutta kertyy tilalle. Ihan kuin lentokentän transithalli täyttyy, tyhjenee ja täyttyy taas. Pysyvän alueen esimerkki on kirjahylly. Kun sinne pannaan kirja, sitä tuskin viedään sieltä koskaan pois. Kirjahyllyn voi siivouksessa unohtaa, mutta jos tiskipöytä täyttyy, arki alkaa tökkiä. Siivouksessa pitää siis hahmottaa strategisesti tärkeät kohteet.

Kiinnostus kirjaa kohtaan lisääntyi entisestään, kun luen, että Hannu Taanila on käyttänyt kirjasta luonnehdintaa "vapautuksen teologia". Taanila ei kehu mitään, mikä ei kehuja ansaitse, ellei sitten ironisoidakseen. Tämä ei vaikuta ironialta.

Suursiivous on nyt tehty. Keskityin ohjeen mukaan transitorisiin kohteisiin, kuten tiskipöytään. Minun huushollissani ei ole tiskikonetta. Pölynimuri on. Lisäksi käytössäni oli kuvassa näkyvä työkalu. Sen on valmistanut kesäkotini naapurissa asuva vanhaemäntä. Työkalu sijaitsee parvekkeellani. Imuroin joka paikan, myös sänkyjen ja sohvien aluset. Kirjahyllyihin en koskenut, sillä olen pyyhkinyt kirjat ja hyllyt märällä rätillä viime keväänä.

Vieraat voivat nyt tulla eikä pitäisi aivastuttaa. Harkitsen vakavasti kirjan hankkimista. Ehkä sen avulla saisin lisää myönteistä asennetta. 






5 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Ystäväni, jahkas vähän vanhenet, tulet huomaamaan että selän kipeytyminen ynnä muuta sellaiset vaivat opvat pelottavan akuutteja. Siitä seuraa, että jos lattialla on sukka odottamassa pesukoneeseen pääsyä, totun sen näkemiseen koska tiedän että pesupäivänä tulen äheltämään sen sukan sinne mihin se kuuluukin.Näin käy sitten muillekin pudonneille asioille, samoinkuin tiskeille, jotka lilluvat juuri kriittisen matalassa tiskupöydän altaassa... Jne - jne - jne....

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä astianpesukone kannattaa hankkia. Se on miehekäs ratkaisu transitprosessiin. Sitäpaitsi saa painella nappuloita.

Heidi kirjoitti...

Vaikeinta siivouksessa (niinkuin muussakin vaivalloisessa, mutta pakollisessa) on aloittaminen. Turhauttavinta on tuloksen lyhytaikaisuus. Olen noudattanut jo pitkään joitakin kirjoittajien ohjeita. Olen ostanut mikrokuituisia tiskirättejä ja heitän ne tiheästi pesukoneeseen muun pyykin joukkoon. Astianpesuharjan pesen astianpesukoneessa. Virkkasin kerran tiskirätin hamppulangasta (moinen käsityö oli jossain vaiheessa trendikästä). Se näytti kastuessaan ja vanuessaan kamalalta.

Roope Dessutom kirjoitti...

Sain kommenteissa paljon ohjeistusta ja tukea vaikeassa asiassa. Kiitän niistä ja yritän parhaani mukaan soveltaa niitä tulevissa siivouksissani.

Anonyymi kirjoitti...

Astianpesukone on ollu huushollissani jo vuodesta 1980, ei tosin sama kone. Se on ehdoton värkki.

Eilen katselin, nyt kun auringon jo taas näkee horsontin yläpuolella, kauheen likasia ikkunoita ja illalla yhdentoista aikaan sängyssä mietin kaikkee mitä pitää tehdä niin, että uni tuli vasta puoli kahden jälkeen. Onneksi ei ollut tänään työpäivää vaan saan nauttia hiihtolomaviikosta sohvalla surffaillen.

//Eija



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...