Onkohan
se jokin meteorologian alaan kuuluva luonnonlaki, että isot lumisateet saapuvat
Helsinkiin aina viikonloppuisin?
Niin
kävi taas viime yönä. Lunta tuli taivaan täydeltä. Oli eksoottinen elämys
kävellä kotiin sellaisessa säässä. Olin jo aikeissa ottaa taksin, mutta
keskustan tolpalla oli niin pitkä jono, että samassa ajassa kahlaan
umpihangessa perille. Hiki siinä tuli, paita kastui. Kengät olivat täynnä lunta
ja housunlahkeet märät puolisääreen. Piti mennä yöllä suihkuun.
Kadun
auraajille viikonloppuisin iskevä lumimyrsky on tietysti hyvä. Aura-autot
liikkeellä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ovat hyvä bisnes. Hyvin auraus
toimikin. Kun aamulla lähdin käymään kaupassa, kadut ja jalkakäytävät oli
ehditty jo alustavasti aurata. Taloyhtiön piha-alue oli myös siivottu niin,
että pääsin kapeaa väylää pitkin viemään roskapussit keräyskatokseen. Penkat
olivat kyllä korkeat, joten lumen kuljetus pois kaduilta ja pihoilta on iso
urakka.
Olin
puoliltapäivin lähdössä visiteeraamaan Kauniaisiin. Autoni on talvilevossa,
joten matka piti suorittaa paikallisjunalla. Vanha kokemukseni on, että
lumimyräkät aiheuttavat ongelmia raideliikenteelle. Olen joskus joutunut
istumaan paikalleen pysähtyneessä junassa pitkään jossain asemien välissä ennen
kuin se saatiin liikkeelle.
Kokemuksesta
viisastuneena lähdin hyvissä ajoin matkaan. Olin melkein tunnin etuajassa
asemalla ja olin varautunut hitaaseen matkantekoon. Näin pessimisti toimii. Ei
juna voi tällaisen myräkän jälkeen kulkea aikataulussa luvatulla vauhdilla.
Pitää siis matkustaa aikaisemmalla junalla, tai ehkä kahta vuoroa aikaisemmalla,
jotta olisi sovittuun aikaan perillä.
Pessimisti
pettyi. Juna oli minuutilleen aikataulussa Kauniaisten asemalla. Siinä joutui
miettimään yhteiskunnan toimivuutta. Millainen lumenraivausorganisaatio (kuva)
oli yön ja aamun mittaan ollut työssä tämän toteuttamiseksi.
Ei
ollut mukavaa odotella kadulla Kauniaisissa. En tietenkään voinut mennä
soittamaan ovikelloa melkein tunnin etuajassa vaan kuljeskelin lähikatuja
edestakaisin. Siinä touhussa minuutit kulkevat aivan erityisen hitaasti. Olin
aika kylmissäni, kun sitten lopultakin kello oli niin paljon, että soitin
ovikelloa.
(Kuva: Valentin Lisenkov)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti