Elämä
ei ole pelkkää juhlaa ja ruusuilla tanssimista. Se on myös tiskausta ja
siivousta.
Tein
suursiivouksen. Ei ollut nytkään mukavaa. Ajatus moiseen ryhtymisestä ei
tietenkään ollut omani. Sen antoi tuttavapariskunta, joka on tulossa yökylään.
Puhelimessa asiasta sovittaessa minua hienovaraisesti muistutettiin siivoamisen
tärkeydestä, sillä pariskunnan miespuolinen jäsen kärsii pölyallergiasta.
Muistiin oli jäänyt, että edellisellä vierailulla oli ilmennyt pölyhaittoja.
Mikähän
siinä on, että tiskaus- ja siivoustouhu ei minulle maita. Kädet kastuvat ja
selkä rasittuu. Olen jostakin päässyt käsitykseen, että samasta vaivasta kärsii
moni muukin. Oliko se peräti niin, että se on miehille tyypillinen vamma? Ja
minä kun pyrin johdonmukaisesti olemaan epätyypillinen mies, pikkuisen
feministiseen suuntaan ajatteleva. Mutta on siivoaminen hankala asia
feministipiireissäkin, tosin eri syistä. Mutta silti tässä on ristiriita.
Suhtaudun
myrkyllisesti ns. elämänhallintakirjallisuuteen. Sellaista vyöryy esiin antamaan
positiivista asennetta kaikkien kuviteltavissa olevien ongelmien
ratkaisemiseksi. Ihan kuin kiusallaan sunnuntain HS julkaisi
Anna-Stina Nykäsen kirjoituksen uudesta kirjasta, jonka aiheena on
siivous. Sen nimi on "Leppoisa opas huusholliin". En malttanut olla
lukematta kirjoitusta, kun aihe oli minulle juuri sillä hetkellä harmillisen ajankohtainen.
"Siivotessa
aivot ovat vapaat", julistaa jutussa haastateltu oppaan kirjoittaja.
"Kotitöiden toisteisuus on niiden siunaus ja kirous", filosofoidaan toisessa kohdassa. Yllättäen huomaan, että kirja sisältää myös
teoriaosuuden. Siinä asunto jaotellaan 1) transitorisiin alueisiin ja 2)
pysyviin alueisiin. Tämä kohta lisäsi kiinnostustani.
Transitorisia
alueita ovat määritelmän mukaan tiskiallas, olohuoneen pöytä ja eteisen kaappi.
Niissä tavaran pitäisi liikkua koko ajan. Kun kamaa kertyy, se raivataan pois,
ja uutta kertyy tilalle. Ihan kuin lentokentän transithalli täyttyy, tyhjenee
ja täyttyy taas. Pysyvän alueen esimerkki on kirjahylly. Kun sinne pannaan
kirja, sitä tuskin viedään sieltä koskaan pois. Kirjahyllyn voi siivouksessa
unohtaa, mutta jos tiskipöytä täyttyy, arki alkaa tökkiä. Siivouksessa pitää
siis hahmottaa strategisesti tärkeät kohteet.
Kiinnostus
kirjaa kohtaan lisääntyi entisestään, kun luen, että Hannu
Taanila on käyttänyt kirjasta luonnehdintaa "vapautuksen teologia".
Taanila ei kehu mitään, mikä ei kehuja ansaitse, ellei sitten ironisoidakseen.
Tämä ei vaikuta ironialta.
Suursiivous
on nyt tehty. Keskityin ohjeen mukaan transitorisiin kohteisiin, kuten
tiskipöytään. Minun huushollissani ei ole tiskikonetta. Pölynimuri on. Lisäksi käytössäni oli kuvassa näkyvä työkalu. Sen on valmistanut kesäkotini naapurissa asuva vanhaemäntä. Työkalu sijaitsee parvekkeellani. Imuroin joka paikan, myös sänkyjen ja sohvien
aluset. Kirjahyllyihin en koskenut, sillä olen pyyhkinyt kirjat ja hyllyt
märällä rätillä viime keväänä.
Vieraat
voivat nyt tulla eikä pitäisi aivastuttaa. Harkitsen vakavasti kirjan
hankkimista. Ehkä sen avulla saisin lisää myönteistä asennetta.
5 kommenttia:
Ystäväni, jahkas vähän vanhenet, tulet huomaamaan että selän kipeytyminen ynnä muuta sellaiset vaivat opvat pelottavan akuutteja. Siitä seuraa, että jos lattialla on sukka odottamassa pesukoneeseen pääsyä, totun sen näkemiseen koska tiedän että pesupäivänä tulen äheltämään sen sukan sinne mihin se kuuluukin.Näin käy sitten muillekin pudonneille asioille, samoinkuin tiskeille, jotka lilluvat juuri kriittisen matalassa tiskupöydän altaassa... Jne - jne - jne....
Kyllä astianpesukone kannattaa hankkia. Se on miehekäs ratkaisu transitprosessiin. Sitäpaitsi saa painella nappuloita.
Vaikeinta siivouksessa (niinkuin muussakin vaivalloisessa, mutta pakollisessa) on aloittaminen. Turhauttavinta on tuloksen lyhytaikaisuus. Olen noudattanut jo pitkään joitakin kirjoittajien ohjeita. Olen ostanut mikrokuituisia tiskirättejä ja heitän ne tiheästi pesukoneeseen muun pyykin joukkoon. Astianpesuharjan pesen astianpesukoneessa. Virkkasin kerran tiskirätin hamppulangasta (moinen käsityö oli jossain vaiheessa trendikästä). Se näytti kastuessaan ja vanuessaan kamalalta.
Sain kommenteissa paljon ohjeistusta ja tukea vaikeassa asiassa. Kiitän niistä ja yritän parhaani mukaan soveltaa niitä tulevissa siivouksissani.
Astianpesukone on ollu huushollissani jo vuodesta 1980, ei tosin sama kone. Se on ehdoton värkki.
Eilen katselin, nyt kun auringon jo taas näkee horsontin yläpuolella, kauheen likasia ikkunoita ja illalla yhdentoista aikaan sängyssä mietin kaikkee mitä pitää tehdä niin, että uni tuli vasta puoli kahden jälkeen. Onneksi ei ollut tänään työpäivää vaan saan nauttia hiihtolomaviikosta sohvalla surffaillen.
//Eija
Lähetä kommentti