Lehdessä
oli pitkä kirjoitus Kalle Päätalosta. Kirjailijan parikymppinen tyttärentytär
on ruvennut lukemaan isoisänsä kirjoja ja kirjoittaa kokemuksistaan blogia.
Päätalo
on minulle itselleni hankala aihe. Olen kirjallisuustieteestä maisterinpaperit
nuorena hankkinut, joten olen kai jonkinlainen alan asiantuntija. Silti olen
lukenut Päätalon isosta tuotannosta vain yhden kirjan ja senkin vain
puoliväliin.
En
muista, minkä niminen kirja se oli, mutta ei se maittanut. Kesken jäi.
Toisaalta se ei ole merkki kirjan huonoudesta, sillä minulta jää kesken aika
moni kirja. Väsymys, kiire, muu edelle menevä kirja, matka, mieliala tai muu
sellainen seikka saattaa keskeyttää vetävänkin kirjan lukemisen. Joihinkin
palaan paremmalla ajalla, joihinkin en palaa. Päätaloon en ole palannut.
Hankalaksi
Päätalon tekee se, että Suomen kansa on ollut hänen kirjoistaan poikkeuksellisen
innostunut. Väinö Linna taitaa olla edellä, mutta ei juuri muita. Ja tiedän
monia fiksuksi tietämiäni henkilöitä, joiden mielestä Päätalo on suuri mestari.
Kai
siis minunkin pitäisi.
Tiedän,
että meikäläisiä epäillään urbaaneiksi snobeiksi, poispilatuiksi arroganteiksi,
elitisteiksi, jotka halveksivat maalaisproosaa. Ns. kirjallisuuden
asiantuntijat, kriitikot, eivät isommin innostuneet Päätalon tuotannosta,
muutamin poikkeuksin. Kirjallisuuden historiat ohittavat hänen tuotantonsa
vähäisin maininnoin. Ei Päätalo taiteiden hierarkiassa kovin korkealla ole.
Mutta painosluvut ovat huippuluokkaa. Kansa tykkää. Tyttärentytärkin on
kiinnostunut ja haluaa ymmärtää, miksi isoisä on tällaisessa asemassa.
Minä
olen välillä miettinyt, pitäisikö tehdä uusi yritys. Onko minuunkin tarttunut
elitismi, arroganssi, snobismi, kun olen ikäni ollut tekemisissä kirjallisuuden
ammattilaisten kanssa. Kannattaisi varmasti yrittää. Olenhan taustaltani
kuitenkin maalaispoika, pääsin lapsena näkemään hyvinkin läheltä köyhyyttä ja
kurjuutta, juuri samanlaista julmaa metsästä tukkitöillä niukan elantonsa
hankkivaa monilapsista metsätorpan elämää, josta Päätalokin kirjoittaa.
Muita
"korkeakulttuurin" vähälle arvostukselle jättämiä kirjailijoita ovat
mm. Arto Paasilinna ja Laila Hietamies (myöh. Hirvisaari). Minä olen lukenut
Paasilinnalta yhden kirjan (Jäniksen vuosi) ja jotain toista aloittanut, mutta
kesken sekin jäi. Hietamieheltä en ole lukenut mitään. Sen sijaan olen ostanut
aika monta Hietamiehen kirjaa, sillä äitini halusi niitä joululahjaksi. Kävin
aina pyytämässä kirjailijalta omistuskirjoituksenkin äidilleni. Mutta omalle
lukulistalleni yksikään niistä ei päässyt.
Näiden
todisteiden valossa minun on kai pakko myöntää, että lukutottumukseni noudattaa
aika johdonmukaisesti ns. kirjallisen eliitin arvostuksia. Olen siis osa
poispilattua urbaania elitistisnobismia. Vaikea on puolustautua.
Vähän
helpompi on puolustautua, kun puheena on uudempi action. Luin aikanaan muutaman
Ilkka Remeksen kirjan ja olen myös nähnyt pari Renny Harlinin elokuvaa.
Kokemukseni perusteella tiedän varmasti, että näihin en enää ikinä koske.
Moista yksioikoista ja taidotonta reuhaamista en halua enää koskaan kokea,
olivatpa kuinka suosittuja tahansa. Kansansuosio ei ole tae laadusta.
Mutta
se Päätalo täytyy pistää vakavaan harkintaan.
(Kuvassa
Kalle Päätalon muistomerkki Tampereella, Arja Renell 2014)
10 kommenttia:
Unna / Murmur ja muut käytössäsi olevat nimimerkit, välillä myös Anonyymi:
Muistutan sinua siitä, että tämä foorumi ei ole käytettävissä sinulle silloin, kun rähjäät ja suhtaudut aggressiivisesti blogiystväviini.
Dessu
Jaahas, siis tahdot sisällyksetöntä höttöä, sitä urbaania snobismia.
Unna / Murmur / Anonyymi / ym.
En tahdo sisällyksetöntä höttöä. Kyllä tällä kommenttipalstalla saa esittää kärkeviä mielipiteitä. Kaksi ehtoa kuitenkin blogin isäntänä asetan:
1) Kommentin on jotenkin ymmärrettävästi liityttävä blogikirjoitukseeni
2) Kommentit eivät saa olla loukkaavia.
Näitä molempia rikot jatkuvasti. En suostu siihen, että muut blogiystäväni alkavat vältellä tätä foorumia siinä pelossa, että sinä ryhdyt henkilöön menevään hyökkäykseen heitä vastaan.
Siksi olen poistanut kommenttejasi. Käyttäydyt rumasti muutamia blogiystäviäni kohtaan. Minä itse olen enimmäkseen välttynyt loukkauksiltasi, mutta eräät pitkäaikaiset blogiystäväni ovat joutuneet uhreiksisi, myös heidän omilla blogissivuillaan, joihin olet löytänyt tien tästä minun palstani suosikkiluettelosta.
On sietämätöntä, että et osaa suhtautua asiallisesti ihmisiin ja heidän näkökulmiinsa. On sietämätöntä, että heittelet sellaisia kommentteja, joissa yksi rinnastuu Hitleriin, toinen ylimielisiin loiseläjiin, kolmas ties mihin.
Minun blogini kommenttipalsta on avoin kaikille asiallisille mielipiteille, myös sellaisille jotka poikkeavat omistani. Se on avaoin myös sinulle, Unna / Murmur, jos käyttäydyt siivosti. Loukkausten seasta näkyy monin osin oivallista ajattelua.
Esiinnyt monella nimimerkillä. Sinut on kuitenkin helppo tunnistaa, sillä samat maneerit, kielivirheet ja muut tekstin piirteet toistuvat. Nimimerkin vaihtamisella et pääse piiloon.
Poistin sinut jo alkusyksystä Facebook-kavereistani. En ole valmis vastaanottamaan jopa yli kymmentä pitkää henkilökohtaista kirjettä päivässä. Poistan sinut myös tämän blogin kommentoijista, jos käytös ei parane. Vaatimus koskee myös kaikkia blogikavereitteni kommenttipalstoja.
Suosittelen lisäksi, että perustat oman blogin, jossa voit vapaasti ilmaista itseäsi, sillä kirjoitushaluja ja -aikaa sinulla tuntuu riittävän. Sen sijaan tämä minun Töölöntorin reunalla -blogin kommenttipalsta ei ole vapassa käytössäsi. Täällä pitää käyttäytyä siivosti ja muita kunnioittaen.
Dessu
Hei, myönnän kadottaneeni ihmisyyttä ja olleeni matalamielinen. Syvyyttä on kyetä näkemään Laxnessista Tšehoviin. Facebookissa kirjoitin runoja sekä novelleja - vain bittiavaruuteen, en siis kirjeitä sinulle. Ymmärrän toki, että toista ei aina kykene ymmärtämään. Taiteen määrittäminen/muotittaminen vain ottaa minulla koville kun sitä koetetaan mielestäni tehdä vajavaisin silmin.
Lisäys: Ja se rahan tuoma valta näissä taiteen muotittamisessa/arvottamisessa on kaikkein surullisinta. En minä ketään Hitlerinä pidä, ainoastaan tahdoin kuvata sitä typeryyttä, mikä saattaa olla mahdollista. Ajattelen niin, että taide on "pyhää". Juha Seppälää toisintaen en siedä taiteesta tehtävän "Tupperwarea". Koska elämä on niin moninaista näin tapahtuu ja on, siksi oma käytökseni on ollut vastuutonta. Kiitos sinulle rehellisyydestä. Arvostan ylevyyttä ja kauneutta.
Ja hei, mitäpä ovat junttimaisia elitistejä ja tuottavat sisällyksetöntä soopaa nuo sinun ystäväsi! Sinussa on syvyyttä ja rikkautta, mutta annat upottaa itsesi uuvuttavaan ja tasapaksuun massa-apinointiin. Ah, tuntuupa hyvältä kirjoittaa näitä lauseita. Joskus tämmöinen vapaapudotus on kaiken tämän väärti. Irtaudu jo hyvä ihminen tuosta zombikulkueesta. ;)
Unna-MurMur-hihihihhihihi!
Ou mai, piti kommentoida tähän bloggaukseen, mutta täällä on taas vanha ilmanpilaaja vauhdissa. Dessu on aika avarakatseinen havaitessaan älykkyyttä noissa purkauksissa. Minä näen niissä vain todellisuudentajun menettäneen yritystä nostaa itseään painamalla muita.
Jää nyt varsinainen asiani sanomatta. Kaikesta huolimatta toivon, että voin jatkossakin kommentoida inspiroivina, viihdyttävänä, hykerryttävinä ja älykkäintä pitämiäni bloggauksia. Täällä ja toisaalla.
Åboriginal, anonyymi
Viimeinen viesti Unna-Murmurille
Valitsen itse kaverini, en tarvitse siihen ohjeita sinulta.
Olen surullinen siitä, että olet osoittanut vääräksi oletukseni, että netin häiriköt tulevat jostain sieltä Homma-foorumin ja muiden sellaisten kiihkoilijoiden suunnalta. Sinä et tule sieltä, mutta silti häiriköit. Minä olisin toivonut, että sinun edustamasi ajattelusuuntaus tuottaisi fiksumpaa jälkeä kuin ne, joita olemme tottuneet pitämään nettihäirikköinä.
Mutta ei, valitettavasti tuotat pettymyksen.
Tämä on viimeinen viestini sinulle, Unna Murmur ym. Tulen poistamaan joka ikisen kommenttisi, riippumatta niiden aiheesta, ellet itse ymmärrä lopettaa.
Ja Åboriginalille tervetulotoivotus.
Kiitos.
Unna
Lähetä kommentti