torstai 2. lokakuuta 2014

Poissaolijat ovat aina väärässä



Vähän epäröiden menin helsinkiläiseen krouviin, jossa oli käynnissä "Oktoberfest". Mutta poiketa piti, koska kutsu oli käynyt. Oli tuttua porukkaa koolla.

Olin epäilyssäni oikeassa. Saksalaisen perinnejuhlan siirtäminen Suomen oloihin ei noin vain onnistu. Oktoberfest ei ole pelkkä kaljankittaustapahtuma. Pitäisi olla paljon muutakin, varsinkin pukeutuminen.

Minulla on ollut ilo kokea tämä juhla monta kertaa paikan päällä, Baijerissa. Olen ollut työasioissa reissussa. Eräs toistuva kokoustapaaminen sattuu aina osumaan samaan ajankohtaan. Kokousten jälkeen on sitten juhlittu, ja hauskaa on ollut. Helsinkiläisessä krouvissa ei ollut. Olutta olisi kyllä riittänyt, ja tarjoilijoilla oli asiaan kuuluva vaatetuskin. Mutta ei siltikään toiminut. Lähdin aikaisin pois.

Seuraavana päivänä sain kuulla juhlaan jääneiltä, mitä kaikkea menetin kun lähdin kesken pois. Oli kuulemma ollut vallan "he-le-ve-tin hauska" ilta, mitä nyt krapula vaivaa.

Joku minua viisaampi on sanonut: "Poissaolijat ovat aina väärässä."  En muista kuka, olisiko ollut Casanova?

Pukeutuminen on erittäin tärkeä osa Oktoberfestiä, ja baijerilaiset todellakin noudattavat juhlan pukeutumiskoodia. Miehillä kuuluu olla "Lederhosen". Ne ovat kyllä aika omintakeinen kulttuuriperinne. En tiedä - tai ehkä sittenkin tiedän - miksi ne tuovat minulle mieleen hieman vinoja mielleyhtymiä. En itse sellaisiin pukeutuisi.

Sen sijaan naisten asu nimeltä "Dirndl" on mielestäni oikein onnistunut. Sitä katselee mielellään. Olen saanut paikallisilta tuttaviltani ohjeita asuun liittyvien viestien tulkitsemiseksi.  Jos esiliinan rusettisolmu on vasemmalla puolella, kyseinen henkilö on ns. vapaa, jos oikealla, varattu. Se jäi epäselväksi, mitä tarkoittaa, jos se on keskellä tai takana. Aika monella oli. Ehkä heillä on asiassa tulkinnanvaraisuutta?



Ehdotin kerran sihteerilleni neiti B:lle, joka oli aina mukana matkoilla, että hän hankkisi itselleen Dirndl-asusteet. Pistäisin laskun edustustilin piikkiin. Mutta sihteeri ei innostunut asiasta. Hänen mielestään asu oli pöyristyttävä. Niinpä hän ilmestyi juhlaan pukeutuneena nahka-asuun. Ei  sellaiseen kuin juhlan miehet vaan sellaiseen kuin moottoripyöräilijät käyttävät, mustaan mutta kireään. Se oli ideologinen valinta. Juuri nyt ex-sihteerini neiti B. on taas siellä Saksan-kokouksessa, mutta minä pysyn poissa. Ne kokoukset ovat osaltani lopullisesti ohi. Pikkuisen harmittaakin, sillä poissaolijat ovat todellakin aina väärässä. Jos eivät muuten niin ainakin kokousten päätöksissä.


4 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Unna, jos on oikein oikein kivaa, ehkä se solmu saattaa sieltä oikealtakin siirtyä yhä enemmän vasemmalle? :)

Kari Rydman kirjoitti...

Ja Roope, huonon huono uutinen se että nti B on jo ex-sihteerisi! Hän on jo mielessäni kasvanut elämää suurempiin mittoihin, ja miten nyt käy hänen hartaan ihailijansa joka on jo sijoittamaisillaan hänet Hatshepsutin, Nausikaan, Neitsyt Maarian ja muutaman muun ikinaisen kuolemattomaan seuraan?

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Roope Dessutom kirjoitti...

Kari, ei huolta. Neiti B:n asema Vuoronvarausviraston organisaatiossa on kyllä muuttunut, eli hän on kohonnut hierarkiassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi poistunut kuvioista. Yhteistyöni hänen kanssaan jatkuu, kävimme esim. muutama päivä sitten yhdessä pitämässä suunnittelukokouksen hampurilaisbaarissa. Joten neiti B:n seikkailut blogissani jatkuvat aina silloin tällöin.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...