Vähän
epäröiden menin helsinkiläiseen krouviin, jossa oli käynnissä
"Oktoberfest". Mutta poiketa piti, koska kutsu oli käynyt. Oli tuttua
porukkaa koolla.
Olin
epäilyssäni oikeassa. Saksalaisen perinnejuhlan siirtäminen Suomen oloihin ei
noin vain onnistu. Oktoberfest ei ole pelkkä kaljankittaustapahtuma. Pitäisi
olla paljon muutakin, varsinkin pukeutuminen.
Minulla
on ollut ilo kokea tämä juhla monta kertaa paikan päällä, Baijerissa. Olen ollut työasioissa reissussa. Eräs toistuva kokoustapaaminen
sattuu aina osumaan samaan ajankohtaan. Kokousten jälkeen on sitten juhlittu,
ja hauskaa on ollut. Helsinkiläisessä krouvissa ei ollut. Olutta olisi kyllä
riittänyt, ja tarjoilijoilla oli asiaan kuuluva vaatetuskin. Mutta ei siltikään
toiminut. Lähdin aikaisin pois.
Seuraavana
päivänä sain kuulla juhlaan jääneiltä, mitä kaikkea menetin kun lähdin kesken
pois. Oli kuulemma ollut vallan "he-le-ve-tin hauska" ilta, mitä nyt
krapula vaivaa.
Joku minua viisaampi on sanonut: "Poissaolijat ovat aina väärässä." En muista kuka, olisiko ollut Casanova?
Pukeutuminen
on erittäin tärkeä osa Oktoberfestiä, ja baijerilaiset todellakin noudattavat
juhlan pukeutumiskoodia. Miehillä kuuluu olla "Lederhosen". Ne ovat
kyllä aika omintakeinen kulttuuriperinne. En tiedä - tai ehkä sittenkin tiedän
- miksi ne tuovat minulle mieleen hieman vinoja mielleyhtymiä. En itse
sellaisiin pukeutuisi.
Sen
sijaan naisten asu nimeltä "Dirndl" on mielestäni oikein onnistunut.
Sitä katselee mielellään. Olen saanut paikallisilta tuttaviltani ohjeita asuun
liittyvien viestien tulkitsemiseksi. Jos
esiliinan rusettisolmu on vasemmalla puolella, kyseinen henkilö on ns. vapaa,
jos oikealla, varattu. Se jäi epäselväksi, mitä tarkoittaa, jos se on keskellä
tai takana. Aika monella oli. Ehkä heillä on asiassa tulkinnanvaraisuutta?
Ehdotin
kerran sihteerilleni neiti B:lle, joka oli aina mukana matkoilla, että hän
hankkisi itselleen Dirndl-asusteet. Pistäisin laskun edustustilin piikkiin.
Mutta sihteeri ei innostunut asiasta. Hänen mielestään asu oli pöyristyttävä.
Niinpä hän ilmestyi juhlaan pukeutuneena nahka-asuun. Ei sellaiseen
kuin juhlan miehet vaan sellaiseen kuin moottoripyöräilijät käyttävät, mustaan
mutta kireään. Se oli ideologinen valinta. Juuri nyt ex-sihteerini neiti B. on
taas siellä Saksan-kokouksessa, mutta minä pysyn poissa. Ne kokoukset ovat
osaltani lopullisesti ohi. Pikkuisen harmittaakin, sillä poissaolijat
ovat todellakin aina väärässä. Jos eivät muuten niin ainakin kokousten päätöksissä.
4 kommenttia:
Unna, jos on oikein oikein kivaa, ehkä se solmu saattaa sieltä oikealtakin siirtyä yhä enemmän vasemmalle? :)
Ja Roope, huonon huono uutinen se että nti B on jo ex-sihteerisi! Hän on jo mielessäni kasvanut elämää suurempiin mittoihin, ja miten nyt käy hänen hartaan ihailijansa joka on jo sijoittamaisillaan hänet Hatshepsutin, Nausikaan, Neitsyt Maarian ja muutaman muun ikinaisen kuolemattomaan seuraan?
Kari, ei huolta. Neiti B:n asema Vuoronvarausviraston organisaatiossa on kyllä muuttunut, eli hän on kohonnut hierarkiassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi poistunut kuvioista. Yhteistyöni hänen kanssaan jatkuu, kävimme esim. muutama päivä sitten yhdessä pitämässä suunnittelukokouksen hampurilaisbaarissa. Joten neiti B:n seikkailut blogissani jatkuvat aina silloin tällöin.
Dessu
Lähetä kommentti