maanantai 21. huhtikuuta 2014

Muistikuva vuosien takaa



Väitetään, että ihminen tulee iän karttuessa huumorintajuisemmaksi. Nuorena hän on jotenkin kireämpi.

Lieneekö totta? Olisiko päinvastoin? Vähän tuntuu, että ainakin minun kohdallani olisi päinvastoin. Lapsena ja nuorena nauratti moni sellainen asia, joka nyt varttuneessa iässä ei enää erityisemmin.

Lapsena hupia tuottivat lehdessä julkaistut vitsit ja radion Kankkulan kaivo. Riemu suorastaan repesi, kun radiossa alkoi joskus 50-luvun lopulla Ruljanssiriihi. Sitä piti Spede. Ohjelman huipentuma oli Papukaija G. Pula-aho. Myöhemmin Spede siirtyi televisioon ja elokuvaan, ja aluksi nekin tuntuivat hauskoilta.

Joskus 60-luvun lopussa kuitenkin ryhdyin tosikoksi.

Spede tuli muistoista esiin, kun Helsingin Sanomat julkaisi pitkänäperjantaina kuvia autonäyttelystä. Siinä oli kuvia Speden Mustangista, tulipunaisesta avoautosta (kuva HS 19.4.14 Sami Kilpiö). Muistin kätköistä nousi esiin, että tuon auton minäkin olen kohdannut.

Oli kesä -65 tai -66. Olin viettämässä kesää maalla läntisessä Keski-Suomessa. Paikallislehdestä luin, että Spede on tulossa esiintymään naapuripitäjään johonkin kesäjuhlaan. Sinne piti päästä.

Jostakin - ehkä Suosikissa - oli ollut kirjoitus, että Spedellä on uusi punainen avomallinen urheiluauto, jolla pääsee ties kuinka lujaa. Silloin sellainen aiheutti suurta ihailua. Lähdin kaverin kanssa naapuripitäjään linja-autolla. Halusimme nähdä sekä miehen että auton. Lisäksi tavoitteena oli saada nimikirjoitus. Siksi mukaan tarvittiin vihko ja kynä.

Odottelimme juhlapaikan - urheilukentän - laidalla. Pitkän odotuksen jälkeen tunnelma sähköistyi, sillä tien päässä näkyi sellainen auto, jollaisia maalaispitäjässä ei voi kenelläkään olla. Spede saapui.

Nimikirjoitusvihko esiin. Spede nousi autosta ja sytytti tupakan. Hänellä oli pitkälippainen lakki sillä tavalla erikoisesti, että se oli edessä melkein nenällä ja vastaavasti takaa melkein päälaella. Jotenkin muodikasta - tuo pitää muistaa!

Kun ryntäsimme vihkoinemme Speden kimppuun, tuntui että hän ärsyyntyi. Oli siinä ja siinä että hän suostui kirjoittamaan. Spedellä oli tupakka suussa ja laukku kädessä, joten kirjoittamiselle ei oikein riittänyt käsiä. No, laukun hän laski kädestään, tupakan piti hampaissaan, otti vihon ja kynän ja alkoi kirjoittaa juuri tuon Mustangin kuskinpuoleista etupeltiä vasten. Ja sitten vielä kynä petti. Se oli punainen kuulakärkikynä, mutta siitä ei tullut kunnolla jälkeä. Hän joutui hinkkaamaan kynän kärkeä. Tuli vain himmeä jälki, ja hän korjaili huonosti näkyviä kohtia. Huomasin, että käsi hieman vapisi. Kuvassa lopputulos.

Ei vaikuttanut Spede ollenkaan niin hauskalta mieheltä kuin televisiossa. Jäi jotenkin vaisu tunnelma, jota ei edes nimikirjoituksen lopussa oleva huutomerkki kohentanut.




5 kommenttia:

kariav kirjoitti...

Hesarin jutussa kommentoijat miettivät, mikä auto oli Speden ASU-2. Se oli muistaakseni brittiurheiluauto MGB, punainen niinikään.

Lakki Pasasen otsalla oli todennäköisesti USA;n sisällissodan pohjoisvaltioiden mallinen. Niitä näki jopa Lievestuoreen Yhteiskoulussa.

Myöhemmin tulivat nahkalakit - liittymättä mitenkään Tom of Finland-viitekehykseen.

kariav kirjoitti...

Täytyy pistää vielä toinenkin kommentti, kun muisti palailee pätkittäin.

Spede oli Jyväskylässä speakerina selostamassa auton taitoajoesitystä. Siinä Simca Tonnia ajettiin kahdella pyörällä (peräkkäisillä) Lutakon rannassa.

- Kuolee se järjestysmieskin, Spede meuhkasi, kun turvallisuutta valvova henkilö oli mennyt liian lähelle ajorataa.

Simca 1000:sta väännettiin aikanaan Veikkauksen mainosta mukaileva lause:

- Simcaa myydään joka viikko, palautuspäivä on keskiviikko.

Tuomas Korppi kirjoitti...

Minulla taas on sellainen teoria, että toimiakseen huumorin on ylitettävä kuulijan henkiset kyvyt hiukan, muttei liikaa.

Esimerkiksi nokkelan assosiaation on oltava sen verran nokkela, ettei se tunnu kuulijasta itsestäänselvältä, muttei kuitenkaan niin vaikea, että kertoja joutuisi sitä selittelemään.

Toisena esimerkkinä seksiin perustuvan vitsin on toimiakseen edustettava vapauteempaa asennoitumista kuin kuulijan oma, muttei kuitenkaan niin vapautunutta, että kuulija lukisi sen törkeilyksi.

Kun ihminen vanhenee, hänen henkiset kykynsä muuttuvat (elämänkokemus kasvaa ja nokkeluus vähenee parikymppisestä lähtien), joten toimivan huumorin window muuttuu samaan syssyyn.

Itse olen aina pitänyt puujalkavitseistä, ja nuorempana olin huomattavasti natsimpi sen suhteen, millainen puujalkavitsin on oltava hyvä. En esimerkiksi hyväksynyt lainkaan polysemiapuujalkavitsejä (vaan pelkästään homonymiapuujalkavitsit), mutta vanhemmiten olen tullut sallivammaksi polysemiapuujalkavitsien suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

Idoleja ei saisi koskaan tavata kasvokkain! Olen kuullut monta tapausta joissa ihailtu henkilö onkin ollut äreä tai välinpitämätön kun ihailija on etsinyt kontaktia (esim. siis nimmaria tai valokuvaa). Jää vain harmitus päälle.

Roope Dessutom kirjoitti...

Kiinnostavia kommentteja - kiitos niistä. Huumori on vaikea laji ja Speden huumori aivan erityisen vaikea, sillä siihen tuli vähitellen mukaan rahastuksen maku (tämä siis on vain oma vaikutelmani, moni on varmasti toista mieltä ihan perustellusti).

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...