perjantai 25. huhtikuuta 2014

Huvinsa kullakin



Raitiovaunussa kuuntelin edessä istuvien nuorten kohkaamista. He olivat innostuneita jostakin uudesta, jota pitää pian päästä kokeilemaan. Kurkistin olkapään yli nähdäkseni. Kurkistelu on tietysti epäkohteliasta.

Näin, että heillä oli iltapäivälehti ja siinä kuvia.

Poikkesin lounaalle ravintola Virgin Oiliin tietoisena, että siellä on asiakkaiden käyttöön varattuja iltapäivälehtiä. Selasin lehteä ja löysin etsimäni. Se kertoi Linnanmäen uudesta vehkeestä.

On rakennettu torni, joka on korkeampi kuin Stadionin torni. Ihmiset ostavat pääsylipun ja pääsevät kyytiin, joka nostaa heidät tornin huipulle ja sitten pudottaa alas. Vapaata pudotusta! Pudotusvauhti on hirmuinen.

Jonkinlainen magneetti jarruttaa, vaikka sähköt sammuisivat koko kaupungista. Palokunta on harjoitellut pelastamista, vaikka heidän tikapuunsa eivät aivan huipulle ylläkään. Turvallista väitettiin putoamisen olevan, mutta niinhän väitetään ydinvoimalassakin.  Ainahan voi jotakin arvaamatonta sattua, myönsi huvipuiston turvallisuuspäällikkö.

Huvinsa kullakin. Minä en missään oloissa suostuisi tuollaiseen laitteeseen menemään. Kammottava ajatuskin.



Minulla on korkeanpaikan kammo. Lentokoneessakin tunnen pelkoa. Kerran olen huvipuiston vehkeessä käynyt. Se oli vuonna 1970 Tukholman Gröna Lundin vuoristorata. En pystynyt vastustamaan, kun eräs kaunis Sandra otti kädestä kiinni ja vei. Se oli kamalaa. Lemmentunnelissa joutsenen selässä hitaasti virtaa pitkin lipuen oli paljon mukavampaa.

Kävelymatkallani kiersin Hesperianpuiston kallion kautta tähyilemässä Töölönlahden yli, millaisen tornin ne ovat sinne Linnanmäelle pystyttäneet. Kuvaa suurentamalla asiasta saa käsityksen. Pahalta näyttää. Vastarannalla näkyvät vanhat Linnunlaulun huvilat, mm. kirjailijatalo Kivi, ovat minulle paljon houkuttelevampia kohteita.

Katajanokan reunaan aivan presidentinlinnan läheisyyteen on rakenteilla maailmanpyörä. Kävin sitäkin katsomassa ja kuvaamassa. Tuskin siihenkään suostun menemään, sillä se on korkea. Täytyy kuitenkin käydä tarkkailemassa, mikä on pyörimisen vauhti. Nousevatko g-voimat liian suuriksi?






2 kommenttia:

Sari KS kirjoitti...

Kävin pääsiäisenä stadissa ja katsomassa kuvassa olevaa pyörää. Olin tukehtua nauruun, samoin tyttäreni, tuo näyttää lelulle meille, jotka ollaan käyty London Eyessa ja ihailtu sitä kaukaa ja läheltä.
Töölönlahden alue on aivan ihana paikka!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, käydessäni Linnanmäellä lapsena isäni kanssa, istuimme vain katsomassa muiden keikkumista ja pyörimistä. Jäätelöstä pidin ja ihmisten katselemisesta. Olen kovin samanmoinen vieläkin, pidän jäätelöstä (vanilja puffetti)sekä katson mielelläni ohikulkijoita. Lemmentunnelissa en ole ollut ja siksipä myös joutsenelämyskin on jäänyt kokematta. En välitä tuommoisista vauhtielämyksistä; pienet, lähes huomaamattomat elämykset riittävät järisyttämään aisteja. Lemmentunnelia jäin kyllä miettimään ja sitä joutsenta.
-unna-



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...