Raitiovaunussa
kuuntelin edessä istuvien nuorten kohkaamista. He olivat innostuneita
jostakin uudesta, jota pitää pian päästä kokeilemaan. Kurkistin olkapään yli
nähdäkseni. Kurkistelu on tietysti epäkohteliasta.
Näin, että
heillä oli iltapäivälehti ja siinä kuvia.
Poikkesin
lounaalle ravintola Virgin Oiliin tietoisena, että siellä on asiakkaiden
käyttöön varattuja iltapäivälehtiä. Selasin lehteä ja löysin etsimäni. Se
kertoi Linnanmäen uudesta vehkeestä.
On
rakennettu torni, joka on korkeampi kuin Stadionin torni. Ihmiset ostavat
pääsylipun ja pääsevät kyytiin, joka nostaa heidät tornin huipulle ja sitten
pudottaa alas. Vapaata pudotusta! Pudotusvauhti on hirmuinen.
Jonkinlainen
magneetti jarruttaa, vaikka sähköt sammuisivat koko kaupungista. Palokunta on
harjoitellut pelastamista, vaikka heidän tikapuunsa eivät aivan huipulle
ylläkään. Turvallista väitettiin putoamisen olevan, mutta niinhän väitetään ydinvoimalassakin. Ainahan voi jotakin
arvaamatonta sattua, myönsi huvipuiston turvallisuuspäällikkö.
Huvinsa
kullakin. Minä en missään oloissa suostuisi tuollaiseen laitteeseen menemään. Kammottava
ajatuskin.
Minulla on
korkeanpaikan kammo. Lentokoneessakin tunnen pelkoa. Kerran olen huvipuiston
vehkeessä käynyt. Se oli vuonna 1970 Tukholman Gröna Lundin vuoristorata. En
pystynyt vastustamaan, kun eräs kaunis Sandra otti kädestä kiinni ja vei. Se
oli kamalaa. Lemmentunnelissa joutsenen selässä hitaasti virtaa pitkin lipuen oli
paljon mukavampaa.
Kävelymatkallani
kiersin Hesperianpuiston kallion kautta tähyilemässä Töölönlahden yli,
millaisen tornin ne ovat sinne Linnanmäelle pystyttäneet. Kuvaa suurentamalla
asiasta saa käsityksen. Pahalta näyttää. Vastarannalla näkyvät vanhat Linnunlaulun
huvilat, mm. kirjailijatalo Kivi, ovat minulle paljon houkuttelevampia
kohteita.
Katajanokan
reunaan aivan presidentinlinnan läheisyyteen on rakenteilla maailmanpyörä.
Kävin sitäkin katsomassa ja kuvaamassa. Tuskin siihenkään suostun menemään,
sillä se on korkea. Täytyy kuitenkin käydä tarkkailemassa, mikä on pyörimisen
vauhti. Nousevatko g-voimat liian suuriksi?
2 kommenttia:
Kävin pääsiäisenä stadissa ja katsomassa kuvassa olevaa pyörää. Olin tukehtua nauruun, samoin tyttäreni, tuo näyttää lelulle meille, jotka ollaan käyty London Eyessa ja ihailtu sitä kaukaa ja läheltä.
Töölönlahden alue on aivan ihana paikka!
Hei, käydessäni Linnanmäellä lapsena isäni kanssa, istuimme vain katsomassa muiden keikkumista ja pyörimistä. Jäätelöstä pidin ja ihmisten katselemisesta. Olen kovin samanmoinen vieläkin, pidän jäätelöstä (vanilja puffetti)sekä katson mielelläni ohikulkijoita. Lemmentunnelissa en ole ollut ja siksipä myös joutsenelämyskin on jäänyt kokematta. En välitä tuommoisista vauhtielämyksistä; pienet, lähes huomaamattomat elämykset riittävät järisyttämään aisteja. Lemmentunnelia jäin kyllä miettimään ja sitä joutsenta.
-unna-
Lähetä kommentti