Kävin
pitkästä aikaa talossa, jossa nuorempana kävin usein. Tuntui aika lailla
nostalgiaa kadotetusta nuoruudesta.
En ollut
ollenkaan suunnitellut menoani. Kävelen siitä ohi melkein päivittäin. Huomasin
kadulla kyltin, joka sai minut pysähtymään ja kääntämään askeleet ylös niitä
tuttuja portaita.
Talon nimi
on Vanha ylioppilastalo. Se jos mikä sijaitsee keskellä Helsinkiä, siinä
Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun kulmauksessa, Kolmen sepän patsaan
aukiolla. Nuorena kävin siellä kapakassa ja monenlaisissa
kulttuuritapahtumissa. Nyt menin sinne joulumyyjäisiin.
Yläkerran
"Vanhan kuppilassa" tapasi vanhoina nostalgisina aikoina
Ylioppilasteatterin porukkaa ja nuoria runoilijoita. Siellä oli maailmanlopun
meininki päällä menipä sinne milloin tahansa. Alakerrassa, "Vanhan
kellarissa" oli astetta rauhallisempaa. Itsepalvelu oli molemmissa, paitsi
Kellarin ruokapuolella. Kellarissa oli myös kuuluisa Karhukabinetti sekä
puolijulkinen homojen puoli. Silloin, 70 - 80-luvuilla se oli vielä piilossa
pidettävää, mutta Kellarissa ei tullut ongelmia.
Juhlasali
on monen historiaan jääneen tapahtuman tyyssija, erityisesti 1960-luvun
lopulla. Siellä tapahtui Vanhan valtaus,
siellä esitettiin Lapualaisooppera, siellä tapahtui kuuluisa Sperm-performanssin yhdyntä flyygelin kannella. Vuosikymmeniä
aikaisemmin siellä tapahtui mm. Tulenkantajien Olavi Paavolaisen johdolla järjestämä
vihellyskonsertti perinteellisemmän runouden lausuntaillassa. Kuva on otettu
siltä samalta parvekkeelta, jossa viheltäjät istuivat.
Nyt siellä
pidettiin joulumyyjäiset, jotka jatkuvat vielä monta päivää. Katselin tuttuja
saleja. Yläkerrassa on Ylioppilasteatterin sali ja Musiikkisali, se jonka
seinällä komeilee R. W. Ekmanin suurikokoinen Väinämöisen soitto. Molemmissa
olen käynyt monta kertaa. Nyt niitä uhkaa häätö. Erityisesti Musiikkisali on
tähän asti ollut runsaassa harjoituskäytössä. Siellä ovat pitäneet
harjoituksiaan Ylioppilaskunnan laulajat, Naiskuoro Lyran, Akademiska
sångföreningen ja Ylioppilaskunnan soittajat.
Mutta
eivätpä taida harjoitella enää kauan. Ylioppilaskunnan hallitus on nimittäin
havainnut, että tilojen käyttö ei tuota maksimaalista voittoa. Niinpä tilat on
vuokrattu kaupalliselle yrittäjälle. Yllätys tämä ei tietenkään ole, kun katsoo
Ylioppilaskunnan hallituksen nykyistä poliittista kokoonpanoa. Bisnes jyrää
kulttuuriperinteet.
3 kommenttia:
Hei,
onneksi on vanhoja taloja, patsaita, antikvariaatteja, elokuvia, musiikkia ja taidetta. Vaikka olen keski-ikäinen, olen kovasti vanha. Olen kasvanut kirjankansien keskellä ja nämä kirjat ovat olleet täynnä antiikinaikaisia ajatuksia; ajatuksia ihmisyydestä. Vanhat valokuvat ja pienet katuputiikit aiheuttavat mielen riemastumista. Kiitos tästäkin kirjoituksesta, kahvin kera se oli nautinto.
-unna-
Niin ja lisäyksenä...kapitalismi on ...(tässä kohden on rumasana)
-unna-
Olen käynyt talossa muutamaan kertaan. Vuosia sitten konsertissa, jossa esiintyi Petri ja Pettersson brass, silloinen poikaystävä varasti ravintolasta kaksi lautasta.
Lähetä kommentti