Nuori
vieraani katseli mietteliään näköisenä hyllyjäni. Ilmeestä olin aavistavani
vähän sellaista ajatusta, että "no joo, sitä sukupolvea, pitää yrittää
suhtautua ymmärtäväisesti".
Hyllyt
ovat katosta lattiaan täynnä kirjoja. Yhdessä huoneessa on vielä metrikaupalla
jäljellä LP-levyjä ja niitä varten isokokoinen soitin ja kaiuttimet.
Metrikaupalla on myös CD-levyjä ja niitä varten toinen soitin. C-kasetit ja
avokelanauhat olen sentään jo vuosia sitten siirtänyt kesäasuntoni aitan
ullakolle.
Toisessa
huoneessa on satamäärin DVD-levyjä, niistä suuri osa omia TV-tallennuksiani. Niitä
varten on kaksikin tallettavaa soitinta, kaksi digiboxia ja kaksi televisiota.
Lisäksi on pöytämallinen tietokone oheislaitteineen ja läppäri. Ainoa, mistä
vieraani oikeasti kiinnostui, oli älypuhelin:
- Jaa tällainenkin, Lumia... eikö lankapuhelinta?
Aavistelin
kysymyksessä pientä pilkkaa. Onneksi olin luopunut lankapuhelimesta, tosin
vasta viime kevättalvella.
Sain
vieraaltani valistusta, miten minun kannattaisi siirtyä nykyaikaisempaan tapaan
kirjojeni ja levyjeni kanssa. Voisin siirtyä e-kirjaan. Voisin siirtyä
pilvipalveluun.
E-kirjojen
lukemista eri laitteilla olen kokeillut. Kyllä se ihan kelvolliselta tuntui,
ainakin lehteä lukiessa. Mutta en voi kuvitellakaan, että luopuisin
kirjoistani.
Pilvipalvelua
en ole kokeillut mutta olen lukenut. En osaa suhtautua. Kävisivätkö kaikki
vuosikausien varrella tallentamani laatuelokuvat koteloissaan ja kansikuvineen tarpeettomiksi, jos kaiken
voisi tilata ja tallentaa johonkin näkymättömään muotoon? Minulle on ollut
tärkeää saada pitää esinettä kädessäni, katsella kansikuvaa ja sitten paneutua
sisältöön.
Ja miltä
näyttäisi kotini, jos siellä olisi tyhjät hyllyt, tai siis ei hyllyjä
ollenkaan?
Olen
aikeissa tässä pitkän viikonlopun aikana paneutua vähän tarkemmin näihin
pilviasioihin, jotta tietäisin, jotta ymmärtäisin. Hyväksynkö vai hylkäänkö?
Kuva on
Jämsästä viime kesältä. Mielenkiintoinen näyteikkuna kiinnitti huomioni. En
tullut tietämään, mitä näyteikkunan takana oli myynnissä. Tuskin huumeita
sentään.
4 kommenttia:
Olen nuoreksi luokiteltavan poikani kanssa P: n kaupungissa. Levyliikkeitä koluaa, näkyy vanhanaikaisia vinyylejä ostaneen. Mutta on siinä pilvessä oma vitsinsä. Vanhoista en luovu, mutta uusia olen ajatellut hommata pääasiassa pilveen. Perillisetkin jo varoittelivat lisämaterian hankinnasta.
Minunkin poikani ostelee vinyylilevyjä. Ehkä jatkossa kirjoja luetaan ja musiikkia kuunnellaan sähköisiltä palvelimilta, mutta esineiksi niistä hankitaan vain ne kaikkein tärkeimmät.
Rakastan pilviä...pilviä jotka kulkevat ohi...tuolla kaukana...kaukana...ihmeelliset pilvet!
CHARLES BAUDELAIRE
Abel Korzeniowski - Dance for Me Wallis
http://www.youtube.com/watch?v=9tU45wslIZ0
-unna-
Pitäisiköhän ottaa vakavasti se usein kuultu väite, että vinyylilevyt vielä palaavat ja valtaavat markkinat? Jos niin käy, minulla on hallussani aarteita.
Baudelaire avasi sellaisia näkymiä uusiin olotiloihin, joita ei olisi aiemmin voinut kuvitellakaan:
"Näkemättömiin kuiluihin - Uuteen ja ihmeelliseen!. (Le Voyage - Matkaan, suom. Kaarlo Sarkia)
Lähetä kommentti