perjantai 6. joulukuuta 2013

Pirteä vanhus



 

Nuori vieraani katseli mietteliään näköisenä hyllyjäni. Ilmeestä olin aavistavani vähän sellaista ajatusta, että "no joo, sitä sukupolvea, pitää yrittää suhtautua ymmärtäväisesti".  

Hyllyt ovat katosta lattiaan täynnä kirjoja. Yhdessä huoneessa on vielä metrikaupalla jäljellä LP-levyjä ja niitä varten isokokoinen soitin ja kaiuttimet. Metrikaupalla on myös CD-levyjä ja niitä varten toinen soitin. C-kasetit ja avokelanauhat olen sentään jo vuosia sitten siirtänyt kesäasuntoni aitan ullakolle.   

Toisessa huoneessa on satamäärin DVD-levyjä, niistä suuri osa omia TV-tallennuksiani. Niitä varten on kaksikin tallettavaa soitinta, kaksi digiboxia ja kaksi televisiota. Lisäksi on pöytämallinen tietokone oheislaitteineen ja läppäri. Ainoa, mistä vieraani oikeasti kiinnostui, oli älypuhelin:  - Jaa tällainenkin, Lumia... eikö lankapuhelinta?  

Aavistelin kysymyksessä pientä pilkkaa. Onneksi olin luopunut lankapuhelimesta, tosin vasta viime kevättalvella.  

Sain vieraaltani valistusta, miten minun kannattaisi siirtyä nykyaikaisempaan tapaan kirjojeni ja levyjeni kanssa. Voisin siirtyä e-kirjaan. Voisin siirtyä pilvipalveluun.  

E-kirjojen lukemista eri laitteilla olen kokeillut. Kyllä se ihan kelvolliselta tuntui, ainakin lehteä lukiessa. Mutta en voi kuvitellakaan, että luopuisin kirjoistani.   

Pilvipalvelua en ole kokeillut mutta olen lukenut. En osaa suhtautua. Kävisivätkö kaikki vuosikausien varrella tallentamani laatuelokuvat koteloissaan ja kansikuvineen tarpeettomiksi, jos kaiken voisi tilata ja tallentaa johonkin näkymättömään muotoon? Minulle on ollut tärkeää saada pitää esinettä kädessäni, katsella kansikuvaa ja sitten paneutua sisältöön.  

Ja miltä näyttäisi kotini, jos siellä olisi tyhjät hyllyt, tai siis ei hyllyjä ollenkaan?  

Olen aikeissa tässä pitkän viikonlopun aikana paneutua vähän tarkemmin näihin pilviasioihin, jotta tietäisin, jotta ymmärtäisin. Hyväksynkö vai hylkäänkö?  

Kuva on Jämsästä viime kesältä. Mielenkiintoinen näyteikkuna kiinnitti huomioni. En tullut tietämään, mitä näyteikkunan takana oli myynnissä. Tuskin huumeita sentään.
 
 
 
 

 

4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Olen nuoreksi luokiteltavan poikani kanssa P: n kaupungissa. Levyliikkeitä koluaa, näkyy vanhanaikaisia vinyylejä ostaneen. Mutta on siinä pilvessä oma vitsinsä. Vanhoista en luovu, mutta uusia olen ajatellut hommata pääasiassa pilveen. Perillisetkin jo varoittelivat lisämaterian hankinnasta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minunkin poikani ostelee vinyylilevyjä. Ehkä jatkossa kirjoja luetaan ja musiikkia kuunnellaan sähköisiltä palvelimilta, mutta esineiksi niistä hankitaan vain ne kaikkein tärkeimmät.

Anonyymi kirjoitti...

Rakastan pilviä...pilviä jotka kulkevat ohi...tuolla kaukana...kaukana...ihmeelliset pilvet!
CHARLES BAUDELAIRE

Abel Korzeniowski - Dance for Me Wallis
http://www.youtube.com/watch?v=9tU45wslIZ0

-unna-

Dessu kirjoitti...

Pitäisiköhän ottaa vakavasti se usein kuultu väite, että vinyylilevyt vielä palaavat ja valtaavat markkinat? Jos niin käy, minulla on hallussani aarteita.

Baudelaire avasi sellaisia näkymiä uusiin olotiloihin, joita ei olisi aiemmin voinut kuvitellakaan:

"Näkemättömiin kuiluihin - Uuteen ja ihmeelliseen!. (Le Voyage - Matkaan, suom. Kaarlo Sarkia)