lauantai 28. syyskuuta 2013

Luopumisen tuska



 

Sain äskettäin noin sata uutta kirjaa. Tai eivät ne uusia ole, pelastin talteen kiinnostavimmat äskettäin edesmenneen iäkkään sukulaisen hyllystä. Enimmäkseen sieltä tarttui mukaan kotimaisia naiskirjailijoita, sellaisia kuin Marja-Liisa Vartio, Eeva Joenpelto, Eeva Kilpi ja Lempi Jääskeläinen. Ja runoilijoita: Mirkka Rekola, Eila Kivikk´aho, Aila Meriluoto, Sirkka Selja.  Ja monta muuta.  

Kirjat ovat nyt olleet muutaman viikon pinoissa työhuoneeni nurkassa lattialla. Nolo sijoittuminen lattialle johtuu siitä, että hyllyni ovat täynnä, kerta kaikkiaan niin täynnä, että yhdellekään uudelle kirjalle ei löydy sijaa hyllyistäni.  

Mikä neuvoksi? Sata kirjaa on aika paljon, enkä halua niitä lattialle lopullisesti jättää. Uusia hyllyjä en myöskään halua pystyttää. Nyt työhuoneeni lisäksi kirjahyllyjen peitossa ovat eteisaula ja käytävät sekä ns. piianhuone keittiön takana. Keittiöön ja muihin huoneisiin en halua kirjahyllyjä.  

Olen aloittanut toivottomalta tuntuvan harvennustyön. Jos tulee sata uutta kirjaa, pitää sata vanhaa kirjaa harventaa pois. Otin tikkaat, kiipesin ylös katsomaan, löytyisikö A:lla alkavista jotain joutavaa.  Aapeli, Onnen pipanoita; Aho, Kootut teokset 1 -  9; Aisopoksen tarinoita: Andahazi, Anatomi; Andersson, Ballader och spelmansvisor jne.  

Ei hyvältä näytä. Siinä seison tikkailla ja kurkottelen ylähyllyltä kirjan kerrallaan tarkasteltavaksi. Välillä laskeudun alas ja istun nojatuoliin selailemaan ja lukemaan.  

Yhtään ainutta pois heitettävää kirjaa ei ole tähän mennessä löytynyt. Kohta A loppuu ja siirryn B:hen. Tätä puuhaa aion nyt jatkaa koko viikonlopun. Luopumisen tuska raastaa sieluani.   (Kuva: Carl Spitzweg Der Bucherwurm)

 

8 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Luopumisen tuskasta pääsee, kun lainaa kirjojaan eteenpäin, jolloin ne usein jäävät palautumatta. Niksipirkassa kuulemma kylläkin neuvottiin ratkaisu ongelmaan: pitää ottaa kännykkäkameralla kuva tuosta kirjanlainaustilanteesta.

Anonyymi kirjoitti...

Siksi elämä on niin riemukasta;
miksi et kokisi luopumisen tuskaa? Miksi kiirehtiä?

Silkkikerttu on
laulunsa vaiettua
pelkkä vihreä lintu

Onitsura

-Unna-

Anonyymi kirjoitti...

Tarkennan hieman ajatustani...
kirjoittamalla, että elämä on riemukasta, tarkoitan odottamatonta, hallitsematonta...sielu kaipaa tunteita, kauneimmat asiat herättävät sen vahvimmin, silloin ei pidä kiirehtiä!

- unna-

Anonyymi kirjoitti...

Debussy - Rêverie
-unna-

Roope Dessutom kirjoitti...

Mielenkiintoisia kommentteja. Aiheuttavat uteliaisuutta tutkia enemmän. Tuota Debussyn yhteyttä blogikirjoitukseeni yritän juuri nyt itselleni paremmin hahmottaa.

Niksit ovat aivan hurmaavia ja hyödyllisiä. Äskettäin löysin sellaisen, että vanhoja sanomalehtinippuja ei kannata kantaa ulos. Niistä kun saa hyviä istuimia, jos sattuu tulemaan enemmän vieraita kuin talossa on tuoleja. Kaupunkiasunnossani tämä ei (vielä) ole toteutunut mutta maalla minulla on valtavasti vuosikymmeniä vanhoja lehtinippuja.

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Reverie tarkoittaa unta, haaveilua. Joskus haaveilemme mahdottomia...

-unna-

Anonyymi kirjoitti...

No niin...juutuin blogiisi. Mieleeni tuli, että oletko ajatellut tehdä kaapistoista lisää kirjahyllytilaa? Otat vain ovet ja karmit pois ja rakennat kirjahyllyn kaappiin. Itse en kykene luopumaan kirjoistani ja siksi tilanteesi on koskettavan tuttu.
-unna-

Roope Dessutom kirjoitti...

Hei unna, kiva että juutuit.

Ehdotuksesi pistää mietteliääksi. Mihin minä sitten vaatteeni laittaisin? Työhuoneen lattialleko siihen missä liiat kirjat nyt ovat?

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...