Oli pitkä
jono, joka eteni hitaasti. Välillä se tuntui kokonaan seisahtuneen paikalleen.
Sellaisen sietäminen on vaikeaa.
Aloin
seurata katseellani erästä edessäni seisovaa jonottajaa. Täytyy sanoa, että hän
oli taitava. Hienovaraisesti hän siirtyi jonossa yhden sijan eteenpäin ilman
että kukaan ohitettava huomasi. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Pian hän oli edennyt niin kauas, etten enää nähnyt häntä. Laskujeni mukaan
ainakin 20 sijaa eteenpäin.
Huomasin
ajattelevani, että tuollainen taito olisi minullekin hyödyllinen. Monessa jonossa taito
olisi tarpeen ja sillä saavuttaisi etua. Oppisinko minä? Yritin tarkkailla
oppiakseni.
2 kommenttia:
Hei,
elokuvat; loma roomassa ja la dolce vita koskettavat itse elämää kauniisti, ihmisyyttä ja rakkautta. Mutta miksi torjua rakkaus kun se aidoimmin on? Jo antiikin jumalat tajusivat, että rakkautta on mentävä kohti, vaikka kuinka jumaluus karisisi.
Franz Liszt - Liebestraum - Love Dream
Oliko hyvä elokuva
Yst.terv. Unna
Unna: Kirjoitan tuosta Rakkautta ja anarkiaa -festivaalista ja sen tarjoamista elämyksistä myöhemmin, sitten kun se on kokonaan ohi.
Pahoittelen erehdystä edellisen kommenttisi allekirjoituksessa. Ehdin jo ihmetellä, onko runoilija itse liittynyt blogini lukijaksi.
Dessu
Lähetä kommentti