torstai 26. syyskuuta 2013

Tylsää



 

Ei ole aivan harvinaista, että joku kysyy minulta, mitä kirjaa suosittelisin hänelle luettavaksi. Mielelläni annankin vinkkejä, jos vain tunnen kysyjän tarpeeksi hyvin. Kovin uusia kirjoja en suosittele, sillä en yleensä itsekään tunne niitä. 

Viimeksi minulle esitettiin hieman epätavallinen kysymys.  Hyvä ystäväni kärsii nukahtamisongelmasta eikä halua käyttää apteekkikemikaaleja ongelman hoitamiseen. Niinpä hän kysyi minulta, olisiko minulla ehdottaa sellaisia kirjoja, joita lukiessa silmiä alkaa lupsuttaa.  

Meninpä hiljaiseksi. Siis kirjoja, joita ei jaksa lukea?  

Mietin omia uuvuttavia lukukokemuksiani. Onhan niitä: Alastalon salissa, Kadonnutta aikaa etsimässä, Mies vailla ominaisuuksia...  Kyselin vähän, millainen hänen mielestään on kirja, jota lukiessa nukahtaa. Onko kokemusta?

Vastaus oli yksiselitteinen: kirjassa ei tapahdu mitään.  

Päädyin ehdottamaan Antti Hyryn kirjaa Uuni. Siinä kyllä pikkuisen tapahtuu, nimittäin mies muuraa uunia, tiili tiileltä, sementtiä sekoittaen. Ei juuri muuta.   

Toin kirjan hänelle hyllystäni. Saa nähdä, toimiiiko. Ehkä blogin lukijat osaavat antaa minulle seuraavaa kertaa varten lisää vinkkejä omista uuvuttavista kokemuksistaan?  

Että ei tapahdu mitään...  Mielenkiintoinen näkökohta. Muistuu mieleen kauan sitten tapaamani amerikkalainen mies, joka käytti samaa ilmaisua moittiessaan eurooppalaisia elokuvia. Hän oli nähnyt Bergmania ja Truffaut´ta. Ei jaksanut katsoa.  

Eipä varmaan niin. Ei takaa-ajoja, räjähdyksiä, murhia. Mahtaako Yhdysvalloista löytyä Woody Allenin lisäksi toista, joka olisi innostunut Ingmar Bergmanista?  

Että ei tapahdu mitään...  Seko tekee taideteoksesta tylsän? Muistuu mieleen itse kokemani taideteos, jossa ei todellakaan tapahtunut mitään. Minulla oli aikanaan ilo olla kutsuvieraana paikalla näyttelijä Tarmo Mannin jäähyväisnäytännössä Kansallisteatterissa. Esityksen oli ohjannut Jukka Kajava. Sisältö oli suuri salaisuus. Täysi katsomo jännitti, mitä suuri diiva oli keksinyt tarjota.   

Yllätys onnistui täydellisesti. Äänekkäänä taiteilijana tunnettu Manni istui tunnin verran hiljaa paikallaan keskellä näyttämöä ja katseli yleisöä ja kuunteli taustalla soivaa Gustav Mahlerin ensimmäistä sinfoniaa. Eikä tapahtunut mitään, ei kerta kaikkiaan mitään.   

Eikä ollut tylsää.  

(Kuvassa pääsylippu varustettuna taiteilijan nimikirjoituksella)

 

6 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Minä pidän elokuvista, joissa ei tapahdu mitään, vaan juodaan kahvia, jutellaan ja poltetaan tupakkaa mm. Jarmuch "Kahvia ja tupakkaa".

Kari Rydman kirjoitti...

Viime vuonna Marienbadissa (Resnais 1961) oli juuri sellainen kiehtova elokuva jota amerikkalaiset eivät ymmärtäisi. (Ja se tulitikkupeli koukutti kokonaisen elokuvasukupolven!). Uskoisin että amerikkalaisilla on jokus vaikeuksia ymmärtää myös hitaasti kertovia venäläisiä. Se uskomaton yhtenä ainoana ottona ilman leikkauksia tehty tunnin pituinen juhlaelokuva Talvipalatsista saattaisi ehkä teknisen virtuosisuuden vuoksi amerikkalaiseen kaaliin mennäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
Bergman, Truffaut, Tarkovski, aasialaiset elokuvat, joissa "ei tapahdu mitään", Aki kaurismäki...
ovat hiljaisuudessaan, syvyydeltään kauniita...
Tässä ote Lumen Maa kirjasta:

Harmaalta taivaalta,
joka näkyi ikkunan neliöstä,
leijaili suuria hiutaleita,
kuin valkoisia pioneja-
suuri,
rauhallinen valhe.
Yasunari Kawabata

Niin,mitä se tapahtumattomuus sitten on tai tapahtumiset?
T: Unna

Sari KS kirjoitti...

Joskus on "vaarallista" suositella kirjaa tai elokuvaa. Se mistä minä pidän, toinen ehkä inhoaa. Mitä se tekee kahden ihmisen väleihin, kun näet toisen ihmisenä jolla huono maku...

Roope Dessutom kirjoitti...


Kommenteissa mainitaan erinomaisia esimerkkejä aiheeseen liittyvistä elokuvista. Ainoa minulle vieras on tuo KR:n mainitsema juhlaelokuva Talvipalatsista.

Suositteleminen on uhkarohkeaa, myös niin päin kuin tässä kerron. Kuvitelkaa, millainen frustraatio minuun iskee, jos kaverini ei nukahdakaan Antti Hyryn Uunia lukiessaan. Entä jos hän päin vastoin virkistyy ja lukee yötä myöten kirjan kerralla loppuun. Siitä en toipuisi.

Dessu

Heidi kirjoitti...

Antti Hyryn Uunia myytiin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa hintaan 2.95, aika edullinen unilääke siis.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...