Kävin
teatterissa. Kom-teatterin tuore ensi-ilta on vanha kunnon Kolme sisarta. Anton
Tšehovin klassikkonäytelmä on niin tuttu, että tietää tarkasti mitä on tulossa.
Vaan eipä
ollut tuttu tällä kerralla. Tosin tiesin kyllä, etten saa sitä mitä luulin.
Olin lukenut arvostelut ja tiesin, että tulkinta on aivan uudenlainen. Nuori
ohjaaja Lauri Maijala on jo ehtinyt saavuttaa mainetta tabuja rikkovalla
tyylillään.
Tuli villi
teatterikokemus. Nämä sisarukset Olga, Masa ja Irina elävät meluisan groteskia
elämää - heidän talonsa on kaaosmaisessa tilassa. Kuuluisa tšehovilainen
katkeransuloinen kaiho ja kaipuu pois riutuvasta pysähtyneisyyden tilasta saa
aivan uudenlaisen merkityksen. Ehkä nämäkin sisarukset uneksuvat, mutta heiltä puuttuu
jotakin, mikä ei ole entisellä tavalla ymmärrettävissä: "Voi, minä olen niin uneksunut rakkaudesta,
olen uneksinut yötä päivää, mutta sieluni on kuin hieno flyygeli, jonka kansi
on lukossa ja avain kadonnut."
Voin
aavistaa, että Kom-teatterin uustulkinta ärsyttää monia klassikoiden
tuntijoita. Toisia se miellyttää. Kulttuurikiistan ainekset ovat ilmeiset.
Aivan kuin Kristian Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa pari vuotta sitten.
Monet - varsinkin oikean laidan poliitikot - riensivät tuomitsemaan sen
esitystä näkemättä. Kom-Tšehov ei kuitenkaan rienaa kansallisia tuntoja.
Saako
klassikkoja tulkita uudella tavalla? Mielestäni saa, jos tekee sen hyvin.
Mielellään pitääkin tulkita uudella tavalla, sillä vanhojen tulkintojen
toistaminen uusin miehityksin ei ole kovin perusteltua, joskin usein yleisöä
miellyttävää. Kom tekee Tsehovinsa erittäin hyvin. Voi sen näinkin nähdä.
Ainoan miinuksen annan esityksen kestosta. Kolme ja puoli tuntia uuvutti. Tunti
pois ja kehuisin vielä enemmän.
Kuvassa
uusi tulkinta vielä vanhemmasta klassikosta (Anneli Sipiläinen: Luontoäidin lapset). Esillä
Mäntän nykytaidenäyttelyssä 2011.
1 kommentti:
Voisihan tuosta samantien jotain sanoakin, Kolmesta sisaresta Komissa. Tyttäret notkuvat uudenajan kynnyksellä -jo palkkatyössäkin lennättimessä ja johtajaopettajana. He eivät tunne nostalgiaa mennyttä avioitumis- äiti- ja talonvaltiatar- aikakauteen joka suvun takana. He hamuavat eteenpäin, mutta Moskovan valoihin ja huveihin (jos näinkään jäsentynyttä). Se upseerikiertolainen maalaa nykyistä kuluttajarikkautta ja rationaliteettia Meilahtineen ja pedantteine tuoteselostuksineen liha/meikkipakkausten kyljissä.
Miniä hukkuu lapsensa vaunuun ja kehittymättömyyttään jopa notkahtelee seksin sivupoluille. Muut diskuteeraavat huolitellusti -Tsehovilla. Komissa he ovat meitä -jo Moskovassa. Eivät enää artikuloi eivätkä kurinpidä itseään. Oikkujen ja päähänpälähdysten vieminä mennään täysillä ja seuraavan impulssin myötä taas toisin, ajatuksetta ja lauseetta mutta sitäkin terroristisemmin. Väliin maata lojutaan. Upeata on myös keskinäisvieroksunnan ja epäviihtyvyyden näyttö likistymisinä toisiinsa, ja identiteetikaipuu naamiasmaskeina. Vaikka mitä. Uskoisin nähneeni isointa Komia aikohin (Arto Salmisen ja Milonoffien (ainakin kolme heistä), oli kyllä purevimmista raatelevinta, melkein Irwin Goodmanin ja Vesku Salmen huippuhetkien neroutta. Ja se on pohjatonta ja katotonta, eilisen Iskemäsuomen lumoissa, kiitos siitäkin.On lohtua noista paljastajistani). Komin Kolme sisarta tulee voittamaan maailman teatterifestivaaleilla.
Oltiinkohan sitä Kalavaletta yritetty viedä ? Tai Lahden Varastoa by Otso Kautto -järkyttävä lavalevitys globalisaation tärviöstä. Ilman näitä näyttäjiä ei henki kulkisi. He sentään jäsentävät sekasortoamme ja näyttävät spottivaloläikästä kanssaihmisiä.
Siitä Komin kestosta 3 ja vartti tuntia. Että tätä pitkääpiimää elottomuus on. Tosin näyttämöhuvia se esitys on äkkikäänteineen ja poukkumielisine ihmisineen, jotka panevat kitumisensa variaatioita fyysiseen muotoon ja tempoiluun. Viihtyy kuin vapaapainiottelussa. Vinkiksi teatterikiduttajalle: myöskään Häiriötekijä eikä Kellariloukko, eivät tottele kunnallista taidepoliittista patistusta. Niissä on jopa kirjallista lausuntaa -Q:ssa tosin vain pätkä lopussa, Lauri Viitaa -sitä komeampaa -ja kamalampaa: vain mielikuvituksessa pääset enää erottumaan
mauttomuuden hajuista. Jukka Sjöstedt
Lähetä kommentti