Dessu on vähän ristiriitaisissa tunnelmissa hoitojen kanssa. Toisaalta hän pitää tehokkaimpana menetelmänä keittää vettä, sekoittaa siihen hömpsyn verran rommia ja lieventää makua hunajalla. Musta viinimarja on myös oivallista kuumaan veteen sekoitettuna, Ei kuitenkaan siihen samaan veteen, johon rommi on sekoitettu. Viinimarjaa Dessu kasvattaa kesäkodissaan Längelmäveden rannalla, ja sitä on pakastimessa. Ei kuitenkaan mehuna vaan kokonaisina marjoina, joten sitä on paha ruveta sekoittamaan.
Dessu tunnustaa olevansa pikkuisen höpsö luontaistuotteiden kanssa. Marjat ja yrtit ovat kyllä hyviä moneen tarkoitukseen, mutta Dessulla on kertynyt kaappiin lisäksi monenlaista tippaa, salvaa ja helmeä maailman kaikkiin vaivoihin.
Nyt tietysti jokainen skeptinen lukija hörähtää halveksivasti. Dessu on siis huuhaa-miehiä!
Mutta Dessulla on kaksikin kaveria, jotka vannovat vaihtoehtohoitojen nimeen. Ja korostan, kaksi fiksua kaveria, mielestäni. Toinen on peräti diplomi-insinööri, ja niidenhän nyt ei luulisi haksahtavan mihinkään höpsötykseen. Ovat kertoneet Dessulle omakohtaisista hyvistä kokemuksista.
Olen siis ymmälläni. Päätin tiukasti, että en ole hurmahenkien huijattavissa.
Päivän nukuin valkosipulia pyjaman rintataskussa. Nyt yön tullessa olen virkistynyt. Kirjoitan pätkän blogia. Sivelen tuoksuvaa salvaa ylähuuleen nenän alle ja otan hömpsyn sitä kuumaan veteen ja hunajaan sekoitettua rommia. Etsin hyllystäni tunnelmaan sopivan DVD-elokuvan. Sellainen löytyy. Se on Ingmar Bergmanin Nattvardsgästerna (”Talven valoa” - 1963). Siinäkin ollaan vilustuneita.
3 kommenttia:
Jokaisella on varmasti omat höpsötykset mihin uskotaan. Tuo on niin osuva sana, tulen käyttämään sitä jatkossa. Ainakin se on paljon parempi kuin "luin Niksi-Pirkasta". Eilen päivällä loukkasin peukalon töissä. Valkoinen sidos näkyy kauas mutta se ei minua häiritse. Minua häiritsee kun en tiedä mitään höpsötystä peukalon kipuun :)
Minuun ei auta edes aku - vaikka olen varma että siinä on jotain perää: kun yhtä paikkaa raapaiset niin ihan toisaalla tuntuu... Flunssaisena ja ehkä lievästi lämmenneenä yöt ovat ainakin minulle piinaa: aivot pyörittävät samaa, samaa, samaa, ihan kuin äänilevy olisi juuttunut yhteen uraan...
Onnekas tunnen aina olevani, kun poikkean täydentämään 'Asperiini' varastoani. Vanha apteekkari huikkasi astuessani sisään, että jokos se rouva taas tulee - viimeisestä käynnistähän on kulunut vasta kaksi vuotta!
Ja kahtena viime kertana on tiskin takana ollut aina uusi apteekkari. - Oikeasti tuota Bayerin tuotetta kuluu muutama tabletti parissa vuodessa ja loput nakkaan yleensä pois.
Paranemista, Dessulle !
'Sivummalta seuraaja'
Lähetä kommentti