tiistai 26. lokakuuta 2010

Ketkuta ja jyrää

Viime viikolla flunssan kynsissä kituessaan Dessutom pyrki terapoimaan synkeää sieluaan taantumalla lapsen tasolle. Siis ihan vapaaehtoisesti, vailla häpeän tai nolouden tuntemuksia.

Regressioaikeeni ei tarkoittanut, että olisin ryhtynyt leikkimään autoilla tai pelkäämään pimeää tai ampumaan ritsalla, eikä sitä, että olisin hakenut pihalta tyttöjä, joiden kanssa alkaisin leikkiä lääkärileikkejä. Eikä edes sitä, että olisin ostanut kinuskia tai nallekarkkeja ja ahminut niitä suun täydeltä.

Mutta sitä se tarkoitti, että kaivoin kirjahyllyjeni perukoilta lapsuuteni aikaisia kirjoja, joita on tallella.

Ei niiden kanssa suuria elämyksiä syntynyt. Aikamatka eteni kohti murrosiän tavaroita, ja silloin eteeni ilmestyivät äänilevyt. Niitä on paljon tallella. On myös toimiva levysoitin.

Sieltä löytyi tehokasta sielun terapiaa. 

Tämän keinon olen kokeillut ja hyväksi havainnut ennenkin, entisten flunssien, kremppojen ja muiden matalapaineiden lieventäjänä. 

Olo parani heti, kun sain soimaan suurimpia aarteitani 60-luvun loppupuolelta. Tällä kerralla vuoroon tulivat:

Beatles, Abbey Road
Procol Harum, Procol´s Ninth
Jethro Tull, Aqualung
Cream, Disraeli Gears
Wigwam, Hard N´Horny 
Blood, Sweat and Tears (1968)
Moody Blues, Nights in White Satin
Nämä kaikki ovat minulla LP-levyjä, vanhaa vinyyliä, oikeita kunnon esineitä, isokokoisia. Niissä on kunnon pahvikotelo, kansikuva ja takakannen tekstit.

Tuntuu, että nykyaika menettää jotain merkittävää, kun LP-levyjä ei ole. CD-levyissä on kansikuva mutta ei samaa käsituntumaa kuin isossa pahvikotelossa. MP3-soittimessa ei ole mitään jäljellä (on Dessulla sellainenkin, ja Dessu arvostaa sen kätevyyttä!)

Dessu on Beatles-sukupolvea, herääminen uuteen aikaan tapahtui 1964 13-vuotiaana. Radion Kaleidoskooppi, Kahdeksan kärjessä ja Veijalaisen Pop-radio aiheuttivat massiivisen reaktion, jonka jälkiseuraukset jatkuvat vieläkin.

Vanhempien sukupolvi tyrmistyi ja reagoi enimmäkseen kielteisesti, ainakin siihen asti kun tuli Yesterday. Siinä kohdassa moni äiti heltyi.

Vielä vanhempi sukupolvi ei ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kysymys, kun 50-luvulla tulla tupsahti rock. Siitä oheinen teksti, jonka Dessu löysi Seura-lehdestä selatessaan kesäkotinsa ullakon loputtomia aarteita. Tuli häpeän ja nolouden tuntemuksia, toisin kuin omasta synkeän flunssasielun terapoinnista.

Nämä Creamit ja muut nostivat esiin hyvinkin nautinnollisia muistikuvia nuoren miehen näppyläisimmiltä mutta muutoin viriileimmiltä vuosilta. Sellaisissa tunnelmissa flunssakin äkkiä tokenee.

(Klikkaamalla kuva suuremmaksi!)

7 kommenttia:

kariav kirjoitti...

Muistelenpa jossakin Aku Ankassa käytetyn termiä "ketkuta ja keiku". Poli Änkän esittämän laulun sanat alkoivat: "Rokkaa ja roiku aamusta iltaan".

Vuoden 1959 listoilla monessa maassa oli jo rock esillä:
http://kariav-annat.blogspot.com/search/label/listat

Anonyymi kirjoitti...

Olematta koulukiusattu tai nörtti, niin Elvis ja Beatles eivät saaneet sijaa nuoruudessani. En edes häpeä, sillä tietoisesti halusin olla erilainen. Istuin konserteissa ! Mutta nyt kuuntelen mielelläni niitä MP3 soittimestani. Kaihoa nuoruuteen ei ole. Krempatkaan eivät ole vielä huomanneet minuun iskeä. On kiva nähdä maailmaa eri ikäisenä !

Auttaisiko tuo todella flunssaan? Pitääpä muistaa, kun se yllättää.

'Sivummalta seuraaja'

Sari kirjoitti...

Ihanaa kun joku toinenkin myöntää lukevansa lastenkirjoja sairasvuoteella. Astrid Lindgren:n ja Enid Blytonin tuotanto on parasta lääkettä :) Pari vuotta sitten kun tyttäreni oli juuri oppinut lukemaan, sairastuin. Tyttäreni haki kirjahyllystä Elsa Beskow:n kirjan "Sagan om den lilla, lilla gumman". Se oli ihana hetki. Nykyään meillä luetaan Harry Potteria, yksin ja yhdessä :)

R. E. Dessutom kirjoitti...

Olen kuullut ennenkin tästä Aku Ankasta, mutta en ole löytänyt. Osaisiko joku vinkata, mikä vuosi ja mikä numero?

--

Ei se auttanut itse flunssaan vaan mielialaan. Flunssan vaivatkin sietää paremmin kun svengaa hyvin ja muistot ovat parhaasta päästä. Kannattaa kokeilla.

- -

Viisikot onnistuivat minultakin lapsena mutta eivät enää aikuisena - olen yrittänyt. Beskow on aarre edelleen - löytyy hyllyistä ja käytössä tyttärntyttäreni käydessä kylässä. Potter on jäänyt minulle vieraaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Katsoin ja tarkistin: No:23 joulukuun 1958 Aku Ankasta,jonka kannessa Aku myy kuumia nakkeja oikealla lihakauppiaan tiskiotteella !
Veljenpojat innostuu, kun Melvis Pressula ulvoo näköradiossa: "Rokkaa ja roiku aamusta iltaan, ketkuta ja keiku!"

'Sivummalta seuraaja'

R. E. Dessutom kirjoitti...

Sivummalta seuraajalle kiitos vaivannäöstä. Pistin muistiin paperilapulle ja lapun lompakon lokeroon. Kun käyn divareissa, kyselen, löytyykö tätä.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea etsintään! Omani olen aikoinaan hankkinut Korkeavuorenkadulta liki kirkkoa. Samalla tuli kuntoiltua. Kauppias on ahkera, myy tuotteitaan jopa sunnuntaisin! Minusta se on harvinaista

'Sivummalta seuraaja'



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...