Miksi aina käy näin? Dessu ei ymmärrä bisnesmeiningistä mitään, mutta silti ihmetyttää. Maalla on vielä pieniäkin elokuvateattereita toiminnassa mutta Helsingissä kaatuvat kaikki muut paitsi monisaliset mammutit. Luulisi Bristolin kokoisen jättiläisen keräävän sen verran katsojia, että toiminta kannattaisi. Vaan eikö voittoa tule tarpeeksi?
Bristol on iso teatteri Aikatalossa Ateneumin takana, mutta saleja on vain yksi. Sijainti on erinomainen, se on suurten ihmisvirtojen vieressä aivan rautatieaseman lähellä. Se on suurten ensi-iltojen teatteri. Dessu on nähnyt siellä monta hienoa uutuutta.
Helsingissä ei kohta ole jäljellä muita kuin isoja multiplex-teattereita. Se on murskatappio elokuvakulttuurille. Vielä 90-luvun alussa korttelikinoja oli jäljellä. Dessu, joka on aina ollut filmihullu, nautti suuresti tilanteesta ja poikkesi elokuvissa harva se päivä, sillä ensi-iltojen lisäksi kaupungista löytyi aina klassikoita.
Viimeistään nykyisellä vuosikymmenellä elokuvakulttuuri on kääntynyt pelkäksi bisnekseksi, josta kulttuuri on kadonnut. Tennispalatsi, joka miljööltään olisi oivallinen kulttuuritila, on enemmänkin popcorn-myymälä. Klassikoita sieltä on turha etsiä.
Dessun kotikulmilla Töölöntorin lähellä oli vielä 80-luvun lopulla useita miellyttäviä pikkuteattereita. Sitten ne kaikki katosivat muuhun käyttöön.
Kolmessa minuutissa kodistani pääsin Adloniin. Se oli aivan Töölöntorin kulmalla Runeberginkadulla. Nyt se on naisten jumppasali. Kaikki kunnia naisten jumpalle, mutta ihmettelen, miten se voi kannattaa mutta elokuva ei.
Viidessä minuutissa Runeberginkatua alamäkeen Olympiastadionin suuntaan pääsin Coronaan Mannerheimintielle. Nyt se on Jehovan todistajien valtakunnansali. Se ei liene kaupallista toimintaa. Ihmettelen, tuottavatko lahjoitukset enemmän kuin pääsyliput. Vuokrakulut taloyhtiölle lienevät molemmilla samat. Viidessä minuutissa Runeberginkatua alamäkeen keskustan suuntaan pääsin Ritziin Hesperiankadulle. Siitä oli vain muutama askel kulman ympäri ravintola Eliteen, kantakapakkaani. Siellä monet kerrat istuttiin ja keskusteltiin elokuvan jälkeen. Nyt se on biljardisali. Kaikki kunnia biljardille, mutta ihmettelen, tuottaako pelaaminen enemmän voittoa kuin elokuvan pääsyliput.
3 kommenttia:
Ritz:ssä kävin ensimmäistä kertaa elokuvissa. Muistan sen kuin eilisen päivän vaikka olin n 4 vuotias. Aku Ankalla oli kukkallinen tapetti ja ampiainen hermostui kun ei saannut kukan mettä.
Tullinpuomissa oli Sininen Kuu. Muistaakseni en ole siellä käynnyt mutta pidin siitä nimestä pikku tyttönä ja pidän edelleen.
... puhumattakaan Kino-Palatsin tuhosta... :(
Sama surullinen ilmoitus osui minunkin silmään. Oi niitä aiko, jolloin oli vielä Sininen Kuu, Adams, Tuulensuu, edellisen mainitsema Kino-Palatsi, Gloria, Ressun vierässä olleen nimi pyörii kielellä. Oliko Mannerheimintiellä Capitol? Sinne eksyin kuitenkin harvemmin, vaikka fimit olivat hienoja niin ikä oli siihen aikaan väärä.
Hyllystä löytyy kaiketi 500 DVD:tä, mutta elokuvissa käyntiä ei voita mikään. Kerran päivässä elokuvissa istumista en ole harrastanut, mutta vähintäänkin kerta pari viikossa.
Nyt lähin elokuvateatteri pienellä katsomollaan esittää filmin pe-la-su ja aina kello 20, onneksi filmi sentään vaihtuu viikottain.
Matkan päässä suuren kaupungin elokuvatarjonta on ruhtinaallista. Monisali (5-7) teattereita on kaikkialla. Ja niissä aina katsojia, vain kerran olen onnistunut olemaan ainoa katsoja! Päivänäytännöt ovat juuri nyt suosiossa. Lounastauot ovat 2h, joten sen moni viettää popcorneja syöden elokuvissa.
Bristolin kadonneet katsojat eivät ihmetytä. Tarvittava kassavirta on kadonnut. Sali on todellakin valtaisa tähän hetkeen, jolloin DVD vuokraamoissa jonot vain kasvavat. Kotona voi maata sohvalla, painaa 'näppylästä' ja käydä välillä jääkaapilla. Vai olisiko syy sittenkin elokuvien huonossa tasossa - helmiä syntyy enää kovin harvoin ! Klassikoista ei nuorisi juuri piittaa.
'Sivummalta seuraaja'
Lähetä kommentti