Piirre on epäilyttävä amerikkalaistyyppistä mutkattomuutta arvostavassa nyky-yhteiskunnassa. Dessunkin pitäisi kai ruveta positiiviseksi. Sitä oppisi lukemalla gurujen kirjoittamia oppaita, jotka ovat täynnä myönteistä elämänasennetta tyrkyttäviä mietelauseita ja muuta valoisaa menoa.
Ei se ole pelkkää amerikkalaisuutta. Suomessa sitä väitetään esiintyvän erityisesti suomenruotsalaisilla, joihin Dessunkin verenperintö osaksi suuntautuu. Tutkimusten mukaan valoisa asenne ja sosiaalisuus auttaa pysymään terveempänä ja elämään pidempään. Mikäpä ettei. Kun tanssaamme käsi kädessä juhannussalon ympäri ja laulamme yhteen ääneen, siinä vanhakin jo nuortuu.
Mutta kyllä muutkin osaavat (tai osasivat?) ihan luonnostaan. Ainakin vanhat stadilaiset, niin kuin Stadin Arska Turtiainen kertoo:
- - Ne meni johonkin strantsuun tai bärtsille¤ ¤ ¤
ja pisti semmosen palaan mitä ne sano kokoksi
siihen oli traisattu kaikkia vanhoja botuja
ja krääsäveduja ja muita helvetin risuja
joku skulas haitaria tai jotain ja ne joras
ne piti toisiaan kännästä ja meni piirii - -
kässääks noin vaan tasajalkaa ympäri
ja ne sjungas kaikennäkösiä lauluja
"Oi jos oisit armahain" ja muuta semmosta
mun mutsi osas niitä kun se oli snadi
mut ny se on unohtanu ne se sano
Ja sitte oli skutsissa joku fogeli
se sano kukkuu kukkuu koko yön
se kukku niin pirusti ett ne luuli et silta repee reva - -
Mitä Dessu nyt ronkeloi? Kaikkihan on hyvin, flunssa melkein ohi ja kirjamessut alkamassa.
Sitäpä Dessu, että menisinkö messuille ollenkaan. Vapaalippu kyllä on, useitakin, mutta vanhasta kokemuksesta epäilyttää. Umpikaupallinen tilaisuus, valtava tungos ja hälinä, tunnelma kuin tivolissa, klovnitkin paikalla. Huono kuuluvuus. Tuttuja siellä kyllä tapaa, mutta niitä tapaa ilman messujakin.
En malta olla mainostamatta yhtä mielipaikkaani, joka sijaitsee melkein naapurikorttelissani Töölössä. Se on kansainvälinen divari & kulttuurikamari Arkadia. Harvinainen Helmi Helsingissä, Pohjoisella Hesperiankadulla. Ikkuna kadulle on suuri, ja omistaja Ian Bourgeot nostaa kätensä tervehdykseen ohikulkijalle. Kauppa on erikoistunut kirjallisuuteen, musiikkiin, arkkitehtuuriin, historiaan, elokuvaan, kuvataiteeseen ja muotoiluun. Kaiken aikaa on myös teematilaisuuksia ja taide-esityksiä. Paikka syntyi vasta pari vuotta sitten, mutta siitä on tullut melkoinen kulttuurikeskus. Suosittelen jokaiselle Töölössä kävijälle.
Tässä nettiosoiteet, joista saa käsityksen paikan luonteesta:
www.arkadiabookshop.fi¤ ¤ ¤
www.arkadiabookshop.fi/blog/
Kyllä Dessu luultavasti leppyy ja menee sinne kirjamessuille, kuten aina ennenkin, mutta positiivisuusoppaita en kyllä osta.
3 kommenttia:
Kiitos hyvästä vinkistä, se on laastari haavalle kun en ehdi kirjamessuille tänä vuonna.
Yksi pieni pyyntö... Älä kamalasti mainosta Akateemisen kahvilaa, kohta siellä on kamala tungos kun lukijasi menevät sinne :)
Sari
Hmmm, jos minun kaikki viisi lukijaani (ks. palsta tämän vasemmalla laidalla) menisivät yhtä aikaa Akateemisen kahvilaan, ruuhka olisi korkeintaan keskikohtuullinen. Mutta kun tiedän, että näistä viidestä ainakin kolme asuu muualla kuin Helsingissä, ruuhka jää aika maltilliseksi. Ja sen tiedän varmasti, että lukija "Tarmo" ei suostu tulemaan lähellekään Helsinkiä, hän pysyy siellä Längelmävedellä.
Joten sinne vaan, kaikki lukijat. Kyllä mahdumme.
Mene vain, Dessu, sinne messuille. Kirjojen piirittämänä olet hyvässä seurassa.
Akateemisessa samoin on hyllymetreittäin hyvää seuraa - siellä Aallon Caféssahan niitä saa silmäilläkin.Kävin siellä ahkeraan. Nyt minun paikkani on ainakin vapaa suurimman osan vuotta!
Frankfurtin kirjamessut ovat muutaman kerran mukava kokemus, mutta sen jälkeen kyllästyttää, kuten hieman kaikki messut nykyään.- Ehkä poikkean sinne, kun alan niputtaa pöytälaatikkoani. - Mielenkiintoisten pisteiden välimatkat ovat kammottavan pitkiä ja väliin sekoaa halleissa. Kaikkea en halua katsella, enkä nähdä. Pitää säästellä silmiään!
'Sivummalta seuraaja'
Lähetä kommentti