Yksinkertaista

En muistanutkaan, kuinka kiehtovaa on selailla keittokirjoja. Kun alkuun pääsee, ei lopettaminen onnistu ennen kuin hyllyn kaikki kirjat on selattu. Monenlaista innostavaa kokeiltavaa löytyy heti. Ei muuta kuin toimeksi.

Mutta 1: Mieleen nousee oma vanha kokemus, että hyväkään keittokirja ei takaa maittava ateriaa.

Mutta 2: Terveellisyysnäkökohdat eivät ole keittokirjojen vahvinta osaamisaluetta. Tämä on hyvä pitää mielessä näin uusien ravintosuositusten aikaan.

Mutta 3: Keittokirjojen reseptit ovat lähes poikkeuksetta hyvin työläitä. Tämä on hyvä pitää mielessä ihan noin muuten vaan.

Mutta 4: Keittokirjojen reseptit realisoituvat aterioiksi vain, jos kaapista löytyvät kaikki tarpeelliset ainekset. Niitä tarvitaan paljon, ja joukossa on outoja ja harvinaisia. Kauppaan ei nyt viitsisi lähteä, kun on liukastakin.

Valituksi tulee ohje yksinkertaisimmasta päästä. Hyvää tuli. Suosittelen!

 

Pois on päästävä

Pitkään olen tätä aikonut. Tämmöinen vähän aikaansaamaton luonne kun olen, tekemättä se on jäänyt. Nyt on lopultakin homma valmis.

Erosin  twitteristä eli Xästä. Muiden mukana. Sitä kälätystä ei enää kestä pirukaan, saati sitten minä.

En ole sinne koskaan mitään kirjoittanut. Olen vain passiivisesti seurannut muutamia fiksuksi tietämiäni kirjoittajia. Fiksuina he ovat pysyneetkin, mutta heidän fiksut juttunsa ja linkityksensä joutuvat koko ajan sellaisen paskamyrskyn kohteeksi, että siitä ei selviä. Lisäksi algoritmi syöttää minulle pyytämättä sitä paskamyrskyä jos jonkinlaisesta lähteestä. Aikaa kuluu sellaisten sulkemiseen. Haluaisin kyllä seurata asiallisia keskusteluja, mutta algoritmi tunkee minulle liikaa näitä poliittisesti vimmaisia öyhöttäjiä.

Alustan omistaja, maailman rikkain mies, osti jo yhden vaalivoiton ja virittelee rahoillaan nyt toista voittoa, Eurooppaan. Ennustan, että tästä on tulossa laajempikin vaalivoittoputki. Tällä on Suomessakin erään poliittisen tahon osoittamaa kasvupotentiaalia.

Twitterissä tämä taho saa vapaata tilaa mellastaa.

Tutkimustietoakin on jo, että twitterissä mellastavat persoonat, joilla anonymiteetin takaa huutelu on houkuttelevaa, kun on vapaa mahdollisuus nolata ja vähätellä muita. Jotain isosti outoa siinä on, sillä hyvin voivalla ja itsetunnoltaan normaalilla ihmisellä ei luulisi olevan kroonista tarvetta painaa muita alaspäin. Ei edes ulkonäöltään tai joltakin ominaisuudeltaan poikkeavaa toista ihmistä.

Tällaiselle leppymättömälle mellastukselle maailman rikkain mies nyt tarjoaa vapaan toimintatilan. Häikäilemättömyys on saavuttamassa ennen näkemättömät mitat.

Jotain pitää ottaa tilalle, kun yhdestä luopuu. Minulla se on kunnon journalismia lupaava Uusi

juttu (tässä linkki: KLIK)  Tänään on viimeinen päivä ehtiä perustajajäseneksi. Lehti alkaa ilmesty huomenna ke 15. tammikuuta.

1/ 3 

 

Purnausta

Jouduin unisex-vessaan. Vähän säikähdin.  

Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, mutta edellisillä kerroilla olin ainoa asiakas. Nyt kohta perässäni tuli lauma nuoria naisia – suunnilleen lukioikäisiä, varmaankin opintokäynnillä museossa. Siinä seisomapaikalla tunsin  hetken häivähdyksen dirty old man -syyllisyyttä. Että enhän minä täällä saisi olla.

En ole ihan varma unisex-idean fiksuudesta, vaikka ymmärränkin takana olevan tasa-arvopyrkimyksen ulottamisen tällekin elämänalueelle. Olen kuitenkin kuullut kriittisiä näkemyksiä nimenomaan naisten suunnalta. Turvattomuuden tunne lisääntyy ja siisteydessä on huomattavia puutteita. - Jos jossain niin tässä ylin päätösvalta pitäisi olla naisilla ja muunsukupuolisilla.

Taidan olla vähän purnaushenkinen, mutta minusta vessa-asiat ovat sen verran intiimiä puuhaa, että  pyrkimys sukupuolineutraaliuteen ei ihan luontevasti sinne ulotu. 

Toisaalta on vähän vaikea selittää, miksi esim. yhteissauna ei ole mielestäni ollenkaan ongelmallista, kunhan jokainen saa vapaasti ilman painostusta päättää, tuleeko mukaan vai ei. Ehkä vessa ja sauna eivät ole rinnastettavia asioita.

On minulla ennenkin ollut ongelmatilanne naisten kanssa vessassa. Menin kerran Ruotsin-laivassa vahingossa väärään vessan. Kirjoitin muistelon nolosta tapauksesta täällä:  (KLIK)

Onhan meitä purnaajia ollut joka lähtöön. Ja on edelleen. Yleensä purnaus ei ole ollut erityisen menestyksellistä. Vastustusta herättäneet nykyajan kotkotukset ovat osoittautuneet usein menestykseksi.

Muistan 1960-luvun loppupuolelta sen ajan nykyhetken kotkotuksen, josta oli juuri tehty virallinen päätös. Uudistus oli nimeltään auton turvavyö. Muistan kuunnelleeni äijäporukan purnausta, että minä en ainakaan rupea semmoisiin itseäni köyttämään. Samaa purnausta kuulee nyt ravintosuositusten jälkeen: Minä en ainakaan rupea syömään terveellisesti.

Kuvassa entisaikojen julkinen vessa. Kaksi ovea naisille, yksi miehille. Se sijaitsee pohjoisella Pirkanmaalla Vilppulasta Virtain suuntaan johtavan tien varrella. Se on Vehkakosken tanssilavan käymälä. Vehkakosken kaunis rantalava oli nuoruuteni kesälomien viikonloppujen keskeinen paikka. Vessan takana oleva pieni metsikkö oli kesäyössä myös vilkkaan ja moni-ilmeisen toiminnan tyyssija.