Jouduin unisex-vessaan. Vähän säikähdin.
Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, mutta edellisillä kerroilla olin ainoa asiakas. Nyt kohta perässäni tuli lauma nuoria naisia – suunnilleen lukioikäisiä, varmaankin opintokäynnillä museossa. Siinä seisomapaikalla tunsin hetken häivähdyksen dirty old man -syyllisyyttä. Että enhän minä täällä saisi olla.
En ole ihan varma unisex-idean fiksuudesta, vaikka ymmärränkin takana olevan tasa-arvopyrkimyksen ulottamisen tällekin elämänalueelle. Olen kuitenkin kuullut kriittisiä näkemyksiä nimenomaan naisten suunnalta. Turvattomuuden tunne lisääntyy ja siisteydessä on huomattavia puutteita. - Jos jossain niin tässä ylin päätösvalta pitäisi olla naisilla ja muunsukupuolisilla.
Taidan olla vähän purnaushenkinen, mutta minusta vessa-asiat ovat sen verran intiimiä puuhaa, että pyrkimys sukupuolineutraaliuteen ei ihan luontevasti sinne ulotu.
Toisaalta on vähän vaikea selittää, miksi esim. yhteissauna ei ole mielestäni ollenkaan ongelmallista, kunhan jokainen saa vapaasti ilman painostusta päättää, tuleeko mukaan vai ei. Ehkä vessa ja sauna eivät ole rinnastettavia asioita.
On minulla ennenkin ollut ongelmatilanne naisten kanssa vessassa. Menin kerran Ruotsin-laivassa vahingossa väärään vessan. Kirjoitin muistelon nolosta tapauksesta täällä: (KLIK)
Onhan meitä purnaajia ollut joka lähtöön. Ja on edelleen. Yleensä purnaus ei ole ollut erityisen menestyksellistä. Vastustusta herättäneet nykyajan kotkotukset ovat osoittautuneet usein menestykseksi.
Muistan 1960-luvun loppupuolelta sen ajan nykyhetken kotkotuksen, josta oli juuri tehty virallinen päätös. Uudistus oli nimeltään auton turvavyö. Muistan kuunnelleeni äijäporukan purnausta, että minä en ainakaan rupea semmoisiin itseäni köyttämään. Samaa purnausta kuulee nyt ravintosuositusten jälkeen: Minä en ainakaan rupea syömään terveellisesti.
Kuvassa entisaikojen julkinen vessa. Kaksi ovea naisille, yksi miehille. Se sijaitsee pohjoisella Pirkanmaalla Vilppulasta Virtain suuntaan johtavan tien varrella. Se on Vehkakosken tanssilavan käymälä. Vehkakosken kaunis rantalava oli nuoruuteni kesälomien viikonloppujen keskeinen paikka. Vessan takana oleva pieni metsikkö oli kesäyössä myös vilkkaan ja moni-ilmeisen toiminnan tyyssija.
4 kommenttia:
pidän itseäni sukupuolineutraalina ihmisenä, joka tykkää häivytellä sukupuolten välisiä rajoja. sekavessojen kanssa se on jostakin syystä vaikeaa. kynnys yhteisvessan käyttämiseen on korkea, joten käytän oman sukupuoleni mukaista vessaa. yhden hengen invavessa on ujon pelastus. jos unisex-vessa on ainoa vaihtoehto tai jos vessan ovessa ei ole symbolia, pidättelen.
Tunnen kaksi ihmistä, jotka vievät hotelleihin omat lakanansa ja puhdistusaineensa, koska eivät luota hotellihygieniaan ja kammoavat mahdollisia vieraita eritteitä. Minä olen tässä toisensuuntainen. En ymmärrä, miksi lakanat pitäisi vaihtaa, jos niissä nukkuu joku toinen yön tai pari. Miestenvessojen roiskeet eivät oksennuta minua.
Mutta yhteisvessailua en harrasta. En halua rakastajaakaan katsomaan, kun pesen hampaita tai pissaan. Kerran jouduin (nais)työtoverini kanssa samaan vessakoppiin, kun muut kopit oli varattu ja hänestä oli luontevaa pissata yhdessä, "tyttöjen kesken". Onnistuin kyllä vaaditussa, mutta minusta se oli outoa. En koskaan ehdottaisi kenellekään sellaista.
Niin että minulle vessa-asiat eivät liity sukupuoleen tai sukupuolettomuuteen. Tulkoon kuka vain suurvessaan kanssani, kunhan koppeja on riittävästi ja niissä on ovet.
meri
Onkohan ollenkaan sellaisia, jotka pitävät yhteisvessaa parempana? En ole tavannut. Miltähän taholta idea on saanut alkunsa? Voisiko se olla jonkin aatteen ideologinen valinta? Ehkä se on enemmänkin budjettipaineen tulos, sillä on kai halvempaa rakentaa yhteen tilaan kalliit vesipisteet ja kalusteet.
Minä vieroksuin tilannetta toisenlaisesta syystä. Kun paikalle saapui nuoria naisia, tuli tunne, että minun on sopimatonta olla siellä. Tuli tarve päästä äkkiä pois ennen kuin alkavat luulla minusta ties mitä.
Teepussi
Se puuttuva ovi kopissa – se oli ongelman ydin. Siihen liittyy minun kouluaikojeni trauma. Poikien vessassa ei ollut kopeissa ovea eikä edes seiniä. Ne oli kai poistettu tuhmien töherrysten vuoksi. Vieläkin kauhulla muistelen: vessassa viisi pyttyä vierekkäin ja ränni seinällä, kaikki avoimessa tilassa ja koko huone aina täynnä ”isoja poikia” tupakalla. Menepä siihen sekaan istumaan pytylle helpottamaan mahavaivoja. Mahdoton ajatus. Kouluun piti aamulla lähteä pelokkaasti tietoisena, että vessaa ei ole käytettävissä koko päivänä siihen isompaan asiaan, vaikka mikä mahavaiva olisi päällä.
Sitä olen joskus vähän huvittuneenakin miettinyt, että nuorena koetun trauman jäljet ovat pitkät. Kun kodin vessassa on ovi, sitä tulee käytetyksi liioitellusti. Vai voiko mitenkään toisin selittää, että yksin kotona ollessani yhä vieläkin käännän sisäpuolella vessan oven kahvan pystyyn näyttämään ulospäin punaista.
Lähetä kommentti