Elämä ei
aina suju niin kuin oli tarkoitus. Jos sujuisi, istuisin tällä hetkellä
lentokoneessa matkalla Egyptiin. Mutta en istu lentokoneessa vaan
työhuoneessani Töölöntorin laidalla, vaikka kalenterissani tämän päivän
kohdalla yksiselitteisesti lukee "Lähtö Egyptiin". Vedin siihen
ruksit päälle. Mistä sen tietää, vaikka joku jälkeenjäävä joskus tutkii
kalentereitani ja ihmettelee, että ehtikö se Dessu sielläkin käydä.
Täytyy
myöntää, että olen juuri tällä hetkellä sisimmässäni tyytyväinen, että saan
pysyä kotona. En tunne olevani matkustustuulella. Sama tunne on tosin saanut
valtaa jokaisen matkalle lähdön alla. Vaikka olen työni vuoksi matkustanut
paljon pitkin ja poikin maailmaa, en ole mikään intohimoinen reissumies. Siinä
on aina oma stressinsä. Erityinen stressin aiheuttaja on lentäminen. Ei minulla
varsinaista lentopelkoa ole, mutta ei se mitään mielipuuhaakaan ole.
Matkoilta
palattua on sitten yleensä asenne muuttunut, sillä lähdön stressi on unohtunut.
Melkein aina tuntuu, että hyvä kun lähdin.
Egyptiin
lähdöstä sovittiin pienellä porukalla viime maaliskuussa. Silloin ei tiedetty,
mitä Egyptin politiikassa oli tulossa. Lähtö peruuntui syistä, jotka lienevät
jokaisen uutisia seuraavan tiedossa. En ole koskaan käynyt siinä maassa -
pyramidit ovat näkemättä ja taitavat nyt jäädäkin.
Kaikenlaista
muinaiseen Egyptiin liittyvää kirjallisuutta ehdin jo lukeakin, jopa Sinuhen
uudestaan. Grimbergin Kansojen historiaa olin juuri aloittamassa, kun
poliittinen mullistus alkoi. Jostakin osui silmiin jopa Uuno Kailaan runo, jonka
siteeraan tähän tervehdyksenä faaraoille, joita runoilija puhuttelee.
Kuva on vuodelta 1890, ja siinä seisoo pyramidien
äärellä joukko arvovaltaista väkeä, yksi erityisen arvovaltainen, kuten
kuvatekstistä käy ilmi. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.
Uuno
Kailas:
Pyramiidilaulu
Te faaraot, uneksijat
pyramidi-unien,
te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten.
Ohi kuoleman ahnehtivan,
ajan kaukaisuuksia päin
te unenne sinkositte
pyramiideja pystyttäin.
Te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten.
Sinis nousevat pyramiidit,
kunis elää ihminen.
Kukin meistäkin mittansa mukaan
pyramiidin pystyttää.
Ja sen sydämessä unta
pian nukumme sikeää.
kuin faaraot, hiljaisina,
kuin toukat kuoressaan.
Pyramiidi pysyy ja nähdään.
Mutta faarao unohdetaan.
(Kokoelmasta
Paljain jaloin 1928)