Lapsena jouduin viettämään kekriä joka vuosi samalla tavalla. Perhe meni katsomaan tanhuesitystä kansakoulun juhlasaliin. Pidettiin siellä puheitakin ja laulettiin ja soitettiin, mutta ne tanhut olivat pääasia.
Se
oli Maalaisliiton juhla, ja sinne meneminen oli isälle kiusallista, sillä hän
ei ollut Maalaisliiton kannattaja. Mutta perhetuttavan rouva oli, ja hän ohjasi
esityksen ja pyöri itse helmat hulmuten keskimmäisenä. Pääsyliput koko perheelle
oli kohteliaasti häneltä ostettava. Muistan, kuinka isä puolipilkallisesti kommentoi jälkeenpäin tilaisuuden antia.
Nyt ei
vuosikymmeniin ole kekriä (murteissa myös köyri, keyri, keuri) juhlittu; lieneekö
koko vuosisatoja vanha perinne unohtunut? Hoitaako edes Keskustapuolue tätä?
Olihan perinteellä toisenlaisiakin ilmenemismuotoja, kuten perinneoppaan
sivuilta saamme lukea.
Tilalle on tullut Halloween. Sitä en suostu millään tavalla viettämään. Amerikasta levinnyt haitallinen vieraslaji, joka ei täällä sovi maisemaan. Lapset näyttävät kyllä innostuvan siihen sisältyvästä bisnespelleilystä.
Kekri
ja pyhäin(miesten)päivä ovat sijainneet vierekkäin ja näyttäytyneet kai yhdeltä
ja samalta kokonaisuudelta. Halloweenin ja pyhäinpäivän osuminen yhteen näyttää
ainakin minun katsannossani aika irvokkaalta. Haudoille vietäväksi varmaankin myydään
pääkallokurpitsan muotoisia kynttilälyhtyjä?
On
kekrissä tainnut olla jotain maailmanlaajuisestikin pätevää. Satuin juuri
selailemaan ikivanhoja kiinalaisia runoja, ja sieltä osui silmiin vuoden yhdettätoista
kuukautta kuvaava runo. Kun tarkkaan lukee, siinä huomaa jotain samaa asennetta
kuin vanhassa suomalaisessa kekrikulttuurissa.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti