Kaveri suositteli minulle hyvää kirjaa luettavaksi. Tilasin sen kirjastosta ja aloin lukea. Kesken jäi, ei lähtenyt vetämään, vaikka kuului huippuarvostettuun Tammen keltaiseen kirjastoon.
Siinäpä pulma, miten kommentoin, kun kaveri myöhemmin kyseli, mitä pidin kirjasta.
Minä valehtelin, että harmillisesti minulta jäi lukeminen kesken muiden kiireiden vuoksi, kun kirjaston lainausaika loppui. Kohtelias yritin olla, etten joutuisi sanomaan, että innostunut.
Pitäisihän tuttujen tietää, että aika kranttu olen.
Suositteleminen on vaarallista. Minä en oikeastaan koskaan suosittele mitään kenellekään. Opin läksyn, kun kerran 70-luvulla suosittelin erästä elokuvaa kahdelle keski-ikäiselle rouvalle. Monta vuotta sain kuulla pieniä irvailuja poikamiesten suosituksista.
Minulta jää nykyisin aika moni kirja kesken – samoin sarjafilmi ja elokuva. Jos ei lähde vetämään, en väkisin yritä jatkaa. Sellaisesta sain kyllikseni kirjallisuustieteen opiskelijana. Ajattelen niin, että tässä iässä jäljellä oleva aika on käytettävä kiinnostaviin teoksiin. Sellaisia kyllä riittää.
Kesken jättäminen ei välttämättä tarkoita, että teos olisi huono. Vika voi olla myös minun senhetkisessä vireystilassani. Ajatukset voivat karata omille teilleen laatukirjaakin lukiessa. Sellaista vaan sattuu, ei voi mitään.
Tässä (yläpuolella) kesken jääneitä kirjoja muutaman viime kuukauden ajalta.
Eivät kaikki kirjat minulta kesken jää. Tässä iloisesti loppuun luettuja kirjoja samalta ajalta. Huonosti vetävät kirjat eivät tälle listalle pääsisi.
4 kommenttia:
Aivan totta, elämä on liian lyhyt tylsän kirjan lukemiseen. Kieltämättä kesken jättäminen tuntuu pahalta, mutta ehkä tässä iässä voi toimia tunteensa mukaan. Varsin samanlaisia mieltymyksiä meillä näyttää olevan - Kairosta yritin sinnitellä pitkään, Rämöön en ole koskenutkaan jne. S.
Olen kanssasi samoilla linjoilla suosittelussa: en suosittele mitään enkä mielelläni ota suosituksia vastaan. Erityisesti kirjat haluan itse löytää. Toki se, että löytäisi luettavansa täysin "itse", on harhainen kuvitelma. Mutta henkilökohtaiset suosittelut eivät innosta vaan lähinnä ärsyttävät.
En myöskään yleensä pidä kirjallisuuskeskusteluista, mikä kenties on kummallista, koska olen pohjakoulutukseltani kirjallisuustieteilijä. Teoksen luettuani luen kyllä mielelläni, miten joku toinen on sen nähnyt, mutta harvoin tunnen halua osallistua keskusteluun. Välttelen kirjallisuuskeskusteluiden aloittamista. Minulle lukukokemus on sillä lailla yksityinen, etten osaa enkä yleensä haluakaan sanallistaa sitä. Puhumalla ei kuitenkaan koskaan tavoita lukukokemustaan kokonaan. Kirjoitetusta voi kirjoittaa, mutta puhuminen latistaa ja vie väärään suuntaan.
S.
Onkohan se jotenkin melankolisen luonteen tuntomerkki, että kirjan jättäminen kesken aiheuttaa itsesyytöksiä? Että kohtelen kirjaa epäoikeudenmukaisesti. Että kyllä kirja varmaankin ansaitsisi paremman kohtelun, mutta minä en ylivertaisessa hölmöydessäni vaan ymmärrä lukemaani niin että innostuisin.
T.
" - - se, että löytäisi luettavansa täysin "itse", on harhainen kuvitelma. " Tartun tähän kohtaan, sillä tunnistan siinä itseni. Minähän en ole vuosikausiin kokeillut oma-aloitteisesti ainuttakaan tuntematonta kirjailijaa. Aina pitää olla jostakin saatu virike, jotta etsin kirjan käteeni.
Se on sitten ongelmallisempi asia, mistä tällainen luotettava virike on saatavissa. Kirjallisuustieteen opiskelijana oppi tuntemaaan kriitikoita ja tunnistamaan ne, joiden makuun luotti. Mutta nyt kriitikkosukupolvi on vaihtunut eikä nuorista enää samalla varmuudella tiedä.
Muutamia blogeha olen seurannut pitkään ja oppinut arvostamaan. Blogeja olisi vaikka kuinka paljot, mutta monet niistä eivät kelpaa. Pitää olla muutakin kuin se tavallinen, jossa selostetaan perinpohjaisesti, minkä nimisiä henkilöitä kirjassa esiintyy ja mitä nämä henkilöt kirjan mittaan keskenään puuhaavat.
Onneksi on blogeja, jotka yltävät syvempään pohdiskeluun kirjan annista. Niistä löytyy joskus uusia kirjailijanimiä minunkin käsiini. Vanhojen tuttujen kirjailijoiden tuotannon löydän kyllä itsekin. Muiden lukijoiden kokemuksia näistä kirjoista on kyllä kiinnostava kuulla. Kirjallisia keskusteluja minäkään en ole suosinut. Niistä taisi saada opiskeluaikoina kyllikseen.
Lähetä kommentti