Tuttu näyttelijä kertoi aloittaneensa kotonaan kuolinsiivouksen. Ei kuolema hänelle mitenkään ajankohtainen ole, hän vain aikoo tyhjentää huushollistaan tarpeettomat tavarat jo nyt, ettei tyhjentäminen jää sitten aikanaan muiden vaivaksi. Ikään kuin kohtelias ele jälkeenjääville.
Tuo taitaa olla ihan fiksu ajatus. Vaikutteille alttiina miehenä menin kellarikomeroon katsomaan, olisiko siellä jotain, mistä aloittaa. Ei minullakaan kuulu suunnitelmiin ihan heti kuolla, mutta mistäpä sen tietää, millaisia juonia ns. kohtalo on osakseni punonut.
Tiedostan kyllä, että jos edes kohtuullisen helpotuksen jälkeenjäävilleni aion järjestää, siihen menee kymmenen vuotta. Vähintään. Syytä olisi aloittaa heti ja olla ahkera. Rompetta on kertynyt paljon, varsinkin kirjoja.
Kellarikomeron takahyllyltä huomasin heti sopivan aloitusesineen. En muista, miten se on haltuuni joutunut, sillä se on ollut minulla lähes puoli vuosisataa. Mihinkään en ole sitä koskaan tarvinnut, ja aika isokokoinenkin se on. Mutta ei sitä roskiin raaskisi heittää. Sille pitäisi etsiä uusi omistaja.
Se on neljäsluokkalaisen Paavo Pystysen keräämä herbaario 1930-luvun loppupuolelta.
Nimilapuista näkee, että Paavo on kerännyt kasvit Savon suunnalta. Kasvit ovat pääosin erinomaisessa kunnossa, mutta muutama on kuivunut ja murentunut rikki.
Minulla ei ole aavistustakaan, kuka on Paavo Pystynen. Hakukone tuntee sen nimisen kilpajuoksijan, ja syntymäpaikka viittaa myös Savon suuntaan, Hirvensalmelle.
Tästä herbaariosta voisin ensimmäiseksi luopua, jos vain joku huolii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti