Kiipeän

Kun kello käännetään talviaikaan, on syytä tarkistaa myös päivittäiset rutiininsa.  Siispä vein shortsit ja sandaalit ullakkokomeron vaatelaatikkoon ja otin sieltä tilalle pitkälahkeiset kotihousut, flanellipaidan ja villasukat. Kyllä nyt taas kelpaa yökaudet sepitellä lämminverisiä juttuja blogiin.

Television ohjelmatarjontaa tutkiskelin sillä silmällä, olisiko vanhoja tuttuja tarjolla. Myrskyluodon Maijan vanhan version voisin ehkä pitkästä aikaa ottaa valikoimaan. Wallanderin ja Beckin jätän väliin. Niitä uusitaan liian usein. Ja mainoskanavia välttelen niin kuin aina.

Iltaulkoilu jää sateessa pois, ja kohta varmaan tulee liukastakin. Sen välttelyä on syytä jatkaa. Kaatumisen pelko kasvoi koronatalvena, kun luiskahdin kolme kertaa nurin. Onni oli matkassa, kun vakavia vammoja ei tullut. Kuntopyörä varmaankin taas palaa käyttöön, ainakin hetkeksi.

Kuntosalit sen sijaan arveluttavat – niissä tietääkseni tulee helposti vammoja. Ikuisen muistijäljen jätti lapsuuden Jyväskylässä tehtaan talouspäällikön rouva, joka taittoi reisiluunsa haarahypyssä arkun yli rouvainvoimistelussa eikä sen jälkeen enää koskaan ontumatta kävellyt.

Kapakan vertaistukiryhmässä päätimme, että hissin käyttö saa meiltä  loppua, kun portaatkin on keksitty. Se on hyvä idea. Minä voin ajaa hissillä alas viidennestä kerroksesta, sitten kiipeän portaita takaisin ylös, ja sitten toistan saman muutaman kerran uudestaan (minun polveni ei pidä portaista alaspäin, ylöspäin sujuu paremmin). Välitasanteilla voin pysähtyä tarpeen mukaan huohottamaan, ja kaiteesta voin pitää kiinni, jos huippaa. Kyllä tällainen kiipeily kohtuullista iltakävelyä vastaa, eikä tarvitse pelätä liukkautta.

Tärkeintä olisi kuitenkin löytää vetävää lukemista, kun sohvalla flanellipaidassa ja villasukissa loikoilen. Edellisessä blogissa luettelin kuvien kera viime aikojen onnistuneita (ja epäonnistuneita) lukukokemuksia. Fiktion rinnalle on kuitenkin noussut yhä enemmän erilaisia henkilökuvauksia ja elämäkertoja. Niitä haluan löytää lisää.

Kuvissa tämän vuoden aikana luettuja kirjoja, joissa päähenkilö ei ole fiktiivinen hahmo vaan elävästä elämästä tuttu henkilö. Kaikki tässä esitetyt kirjat olen lukenut iloisesti alusta loppuun. Yksikään ei ole jäänyt kesken.